Käyttäjä4883

Olen rokottamaton ja mulla oli aivan paska vuosi ihmisten takia

Tosin hyvää tässä on se, että en ole varmaan koskaan ollut koko vuotta näin terve. Ei flunssan flunssaa, paljon vitamiineja, ulkoilua, urheilua ja terveellistä ruokaa. Keho voi hyvin, mutta mieli on musta kuin synkin yö.

Olen niin pettynyt ihmisiin, ettei mitään rajaa. Siihen hirvittävään kahtiajakoon, vihaan, syyttelyyn ja arvosteluun. Ihmissuhteiden katkeamiseen jonkun rokotteen takia, ikäänkuin sillä mitä olen ihmisenä ei olisi enää mitään väliä. Sillä miten kuuntelen, ymmärrän, autan, olen puhelinsoiton päässä. Keskustelut, kokemukset ja yhteiset hetket eivät ilmeisesti paina mitään tässä rokotevaakakupissa, jossa tärkeimmät asiat tulee ensin. Eli moni valitsee rokotteen pitkäaikaisten ihmissuhteiden sijaan, tai ainakin antaa sen katkaista välit vaikka sen pitäisi olla jokaisen oma valinta.

Itsenäisyyspäivänä en saanut suustani enää ulos hyvää sanaa Suomesta. Joulu oli ihana, koska käännyin täysin sen uskonnollisen puolen tarinaan ja juhlistin sitä perheeni kanssa. Nyt sama synkkyys vaivaa uudenvuoden viettoa. En usko että uudesta vuodesta tulee kovinkaan hyvä, ainakaan toiveet eivät ole sen suhteen korkeat.

Mustaa, vihaa, synkkyyttä. Keneenkään kanssa en voi puhua siitä, mitä todella ajattelen. Ei ole ketään, joka ymmärtäisi. En edelleenkään halua ottaa koronarokotetta, mutta se on asia josta ei voi keskustella keneenkään kanssa. Olen aivan täysin menettämässä mielenkiintoni ympäröivään maailmaan ja koko uudenvuoden juhla tuntuu niin teennäiseltä esittämiseltä, koska kyllä minä tiedän että sitä samaa vihaa on luvassa läpi ensivuoden jokaisena päivänä.

IS: "Elisa sairastui koronaan työssään sairaanhoitajana" - mitä, yh:n myös koronaan sairastunut 15v tytär jätettiin yksin kotiin Elisan viikon sairaalajakson ajaksi?

Todella rankka tarina Ilta-Sanomissa. Nuorehko SH saa töistä koronan yli kk sitten, joutuu itse sairaalaan, ambulanssin ensihoitajat ei pelon takia meinaa ottaa kyytiin, pahoja oireita viikon, hoitajat pelkää, yksin joutuu olemaan. Mutta tää kohta herätti erityistä huomiota:

"PÄÄSI sairaalasta kotiin vajaan viikon jakson jälkeen. Kotona odotti koronaan sairastunut 15-vuotias tytär. Hänen mukaansa tilanne oli vaikea, koska molempien piti elää erityksissä kotona eikä yksinhuoltajalla ollut läheisten turvaverkkoa ympärillä."

Elisa mainitsee ettei kaupunki ole auttanut heitä mitenkään. Jätettiinkö siis yh:n 15v tytär yksin pelkäämään äitinsä puolesta kun tämä joutui sairaslaan? Ja vielä kun tytärkin sai koronan joutui olemaan yksin?

Sinänsä ei hämmästyttäisi. Joiduin itse maaliskuussa olrmaan karanteenin vuoksi yhteydessä koronaneuvontaan mahdollisten tulevien osalta. Neuvonta oli töykeää ja sekavaa, ei vaikuttanut siltä että mitään apua mihinkään saisi. Aivan kuten Elisa kuvaa tuossa todellisuutta.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006474814.html