Käyttäjä4246

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pahoja kokemuksia toisista ihmisistä, joten suhtaudun kaikkiin aina varauksella, enkä halua antaa itsestäni yhtään liikaa henkilöille, joita en tunne todella hyvin. Minulla on kuitenkin joitakin ihania ystäviä, jotka jostain syystä (kun kysyn, he sanovat "vaikutit kivalta/kiinnostavalta") ottivat aina uudestaan kontaktia minuun, ja ystävystyimme hitaasti. Itse tarvitsen siis aikaa, ennen kuin tuon itseäni esille tai pystyn onnistuneeseen vuorovaikutukseen. Lisäksi tarvitaan ehdottomasti kemiaa, ja kaikkien kanssa sitä ei vain ole.

Kiitos vastauksestasi, se oli paljon ajatuksia tuova ja avaava.

Puolisollani on takana rankkaa koulukiusaamista peruskoulusta ja meidän parisuhteen alkuajat perustuivat paljon siihen että jaksoin aina ottaa toiseen yhteyttä, vaikka välillä meinasikin usko loppua. Onneksi ollaan tätä saatu käsiteltyä ja kuten aikaisemminkin sanoin niin mies on rentona ihan kuin eri ihminen, todella lämmin ja välittävä niitä kohtaan joihin luottaa.

Ystävilleni/sukulaisilleni ja puolisolleni aina juhlia ennen ja jälkeen koitan kannustaa heitä tutustumaan ja juttelemaan toisilleen. Monesti onneksi nykyään puolisoni näiden tilaisuuksien jälkeen kertoo että oli kiva käydä (vaikea välillä uskoa kun toinen antaa niin "vihaisen" kuvan itsestään) ja ystäväni ovat sanoneet kuinka mukavaa että puolisonikin kävi. Koitan tämän aina kerroa molemmille puolille.

Toivon että tämä vielä kumminkin päin helpottaisi, on raskasta katsoa kun toinen jännittää itsensä ns lukkoon.

Kiitos vielä vastauksestasi, helpottaa kuulla ajatuksia tästä. Antaa aina paljon kuulla sitä toista näkökulmaa.