Käyttäjä42257

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon voi tehdä monella eri tapaa. Voi esim. Supjata aiemmin hankitun ja perutyn omaisuuden, mutta avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä. Eli vastaus riippuu avioehdon luonteesta ja molempien perinnöistä.

Itsekäs on se, joka voittaa eron tullessa enemmän. Vähemmän itsekäs on se, joka suojaa vain omaansa.

Olen itse siinä mielessä erikoinen tapaus, että mielestäni ennen avioliittoa kerätty omaisuus on omaa mutta avioliiton aikana kerätty omaisuus pitäisi olla yhteistä. Näin meidän suvussa on aina ollut. Vaikka itse tienaisi paljon enemmän kuin kumppani niin  minusta siitä ei tule mitään että on "omat" varat avioliitossa. Yhdessä mennään syteen tai saveen kun aamenet ollaan sanottu ;D

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Avioehto pitää aina tehdä. Ihan perussettiä eikä se oikein toteutettuna aiheuta minkäänlaista draamaa. Itse kerätty ja perinnöksi saatu varallisuus on kunkin omaa omaisuutta. Yhdessä kerätty varallisuus on taas yhteistä. Varsinkin jos on saanut tai tulee saamaan isohkon perinnön niin avioehto on ainoa vaihtoehto, ihan jo periaatteesta ja kunnioituksesta sen perinnön eteen töitä paiskineiden kohtaan. 

Tämän omien perintöjen suojaamisen mekin teimme 20 vuotta sitten mieheni kanssa. Meidän molempien vanhemmilta on tulossa näillä näkymin mökkiä, taloa ja muuta omaisuutta, joka ei kuulu aviopuolisolle mitenkään periaatteessa, jos avioero tulee. Avioehtohan tehdään avioeron varalta, ei muuten.

Aivan. Hirvittäisi ajatella niiden uhrauksien turhuutta mitä esimerkiksi isovanhempani tekivät 50-luvulla kun hartiapankilla rakennettiin vaurautta ja kaikesta säästettiin, jos ne minun yhden huonon valintani vuoksi valuisi jonkun ex-kumppanin taskuun. 

Siis 50% ex-kumppanin taskuun. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Avioehto pitää aina tehdä. Ihan perussettiä eikä se oikein toteutettuna aiheuta minkäänlaista draamaa. Itse kerätty ja perinnöksi saatu varallisuus on kunkin omaa omaisuutta. Yhdessä kerätty varallisuus on taas yhteistä. Varsinkin jos on saanut tai tulee saamaan isohkon perinnön niin avioehto on ainoa vaihtoehto, ihan jo periaatteesta ja kunnioituksesta sen perinnön eteen töitä paiskineiden kohtaan. 

Tämän omien perintöjen suojaamisen mekin teimme 20 vuotta sitten mieheni kanssa. Meidän molempien vanhemmilta on tulossa näillä näkymin mökkiä, taloa ja muuta omaisuutta, joka ei kuulu aviopuolisolle mitenkään periaatteessa, jos avioero tulee. Avioehtohan tehdään avioeron varalta, ei muuten.

Aivan. Hirvittäisi ajatella niiden uhrauksien turhuutta mitä esimerkiksi isovanhempani tekivät 50-luvulla kun hartiapankilla rakennettiin vaurautta ja kaikesta säästettiin, jos ne minun yhden huonon valintani vuoksi valuisi jonkun ex-kumppanin taskuun. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Ap:n kannattaisi miettiä mö tuo elämään niin paljon enemmän kuin sen palkan. 

 Maatalouden harastuksen verukkeella siirretään valtavia summia veronmaksajien oikeaa rahaa maataloustukiaisina suurmaanomistajien haltuun.

Tällä puuhalla on vain marginaalisesti tekemistä ruokahuollon kanssa. Se nimittäin nostaa hintoja ja vaikeuttaa elintarvikkeiden tuottamista ja hankkimista. samalla tukiaiset estävät maatalouden henkiin palauttamisen syytämällä rahaa rökäletappiolliseen toimintaa ilman vastiketta, takaisinmaksuvelvoitetta tai edes toiminnan tehostamisvaadetta.

Maatalouden tuotos on inflaatio, saaste ja työn tuhoaminen.

En ihan ymmärrä, miten kommenttisi liittyy aiheeseen. Voin sanoa, että omassa työssäni näen monet valtion rahankäytön arbsurdit puolet. Mutta ei se poista minun halua tehdä jotain merkityksellistä elämälläni. Jos lähtee tuolle tielle, että odottaa täydellistä maailmaa, jossa kaikki menee oman oikeustajun mukaan, ennen kuin itse on valmis antamaan panoksensa, niin kyllä sitä saa odottaa hautaan asti. 

Kyllä kuuluu. Olen tosin huomannut, että monen valveutuneen feministin mielestä miehen kuuluu tarjota aina. 

M35