Käyttäjä42203

Olen kolmatta kertaa naimisissa. Ensimmäinen oli nuoruuden biletykseen kuuluva suhde, olin vielä kouluttamaton ja toisen kanssa asuminen ja oleminen tuntui mm taloudellisesti turvalliselta. Seuraavan aviomiehen kanssa vietin vuoden maailmanympärysmatkalla ja ikä oli sopiva perheen perustamiseen. Opiskelin korkeakoulututkinnonja kiinnostuin uran luomisesta. Opiskelin vielä toisenkin tutkinnon ja hankin kansainvälisen uran. Mies pysyi entisellään, joten meillä ei ollut enää yhteisiä haaveita ja erosimme. Nykyisen kanssa olen ollut kauan, meillä on samankaltaiset urat, paljon yhteistä tekemistä ja yhteisiä haaveita. Yhteinen lapsikin. Nykyinen miehenikin on eronnut ex-vaimosta samoista syistä: ihminen vain muuttuu kasvaessa ja tavoitteiden vaihtuessa. Sellaista se on. En tiedä yhtään mitä aviomies ykköselle on tapahtunut, jotenkin itsestäni tuntuu että avioliittoa ei olisi koskaan edes oikeasti tapahtunut. Olin nuori, hölmö ja vailla sivistystä tuolloin.