Käyttäjä42048

Keskustelun aloittanut niin oikeassa! Itse en käynyt kotona vaassa kun ajattelin: "Kyllä minä pidän painoni kurissa". Kävin sitten poikani luona puntarilla, ja olipa yllättäen juuri tuo 80kg. Äkkiä vaihdoin metukat keikkokinkkuun ja levitteen 40 prossaseen, jauhelihat kevyempään jne. 8 kuukautta, ja paino laski 8kg.

Tuli eilen juotua ja tanssittua Espalla, tänään kiroo syntymäänsä. Ei enää koskaan ennen seuraavaa kertaa.

Tästä on jo aikaa, isäni sairasti luuydinsyöpää. Ystäväni kysyi: Nähdäänkö heti aamulla ja lähdetään rantsuun? Sanoin: jos isäni jaksaa liikkua, lähden hänen kanssaan ulkoilemaan. Ystäväni totesi: Toivottavasti ei jaksa, tulee minulle tylsä päivä??? Olin 17v.  tapahtui 40 vuotta takaperin, en voi antaa anteeksi ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ollut noloa lainata pojalta, vaikka oon maksanut aina ensimmäisenä hänelle, kun raha on tullut.

Tuo on niin totta! Minulla kaksi opiskelun kautta hyvin toimeentulevia poikia, jotka mielellään auttaisivat äitiä tiukassa tilanteessa, joita sattuu jos esim., minun tilanteessani, minulta hajosi samalla viikolla sekä kännykkä että läppäri. En ymmärrä, miksi mieluummin hiki otsalla yrittää saada pienipalkkaisena lainaa jostain muualta. Jotenkin vaan tunne, ettei pojat ole velvollisia kovan oman työnsä jälkeen äitiään auttamaan. 

Jouduin kyllä tietsikarahan lainaamaan nuoremmalta pojalta, takaisin maksu kahdessa erässä. Eka maksettu, toka seuraavasta tilistä. Ja poika oli vaan: "Kerkee sen myöhemminkin". Ei kerkee, en halua elää velalla, etenkään lapsilleni.