Käyttäjä41036 Annele

Hei, olen pitkän linjan koulutuksen omaava naishenkilö. Opintolainalla kouluttautunut ensin ensimmäisen tutkinnon, sitten työelämässä ollessani työn ohessa kymmenen vuotta. Olen jo alemmassa eläkeiässä, mutta edelleen jatkan mieluisassa työssäni.

Olen työläisperheestä kotoisin, ei ole ollut perintöä, omilla rahoilla on eletty.

En allekirjoita tuota, että ” ei ne mitään ymmärrä”. Ymmärrän hyvin, että tänä päivänä on monta tapaa elää aikuisen elämää….olla lapseton tai lapsia/ perhettä ylipäätään tai ei.

Omassa nuoruudessani ikäänkuin kuului ( kirjoittamaton sääntö) asiaan, ensin opiskelut ja sitten työ ja perhe.

Itse menin naimisiin 32- vuotiaana, mikä sekin oli tuohon aikaan ” hyvin myöhää”, kuten tätini sanoi. Tuosta voi kuvitella, mitkä odotukset koko suvulla oli siihen aikaan. Ei ollut pirstoutunutta yhteiskuntaa/ työelämää siinä sivussa. Ei ollut somea sekoittamassa päätä.

Yksi hyvä juttu oli työelämän kannalta se, että kesätöitä sai kävelemällä sisään esim. kauppaan ja johtajan puheille. Opiskeluaikaan olin siivoojana, se oli ainut ammatti, missä ei tarvinnut koulutusta, jos jotakuta ei koulunkäynti huvittanut. Näin elettiin 70 - 80 - lukua.

Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen saanut elää rauhallisen ( ei somea) nuoruuden, eipä ollut minkäänlaista häirintää, kun tavat olivat vielä kunniassa. Että tämmöstä silloin oli, mukavaa elämää.