Käyttäjä38452

Kyllä se on työtä silloin kun siitä maksetaan palkkaa. Yritys joka näkee, että tuotteelle / yritykselle on hyötyä siitä että tuotteelle saa näkyvyyttä esim instassa niin maksaa siitä näkyvyydestä.

Maailma on muuttunut ja markkinointi.

Kieltämättä sivusta seuranneena niin ne palkkiot on kyllä käsittämättömän kovia. Yhdestä 24h stoorysta palkka voi parhaimmillaan olla koko kuukausipalkkani verran, mutta toki henkilöllä on paljon näkyvyyttä ja julmetusti seuraajia ja henkilö osaa hinnoitella itsensä eikä lähde esim pelkillä tuotepalkkioilla mukaan.

Kyllä monelle ollut rankat vuodet nämä kaksi viimeisintä. Rokote ei ole sitä mitä toivoisin ja mitä alkuun luvattiin, mutta kolme piikkiä olen ottanut. Itse näen sen niin, että olen tehnyt voitavani omalta osaltani, lisäksi teen etätöitä, enkä juokse riennoissa.

Ihmisten vihamielisyyttä en silti ymmärrä, näen sen niin, että osa on valtavaa henkistä pahoinvointia ja osa ihan suoranaista pelkoa.

Minulle on ihan sama jos joku tekee valinnan että ei ota rokotetta, mutta sen valinnan kanssa pitää elää niin kuin monen muunkin valinnan kanssa joka elämän aikana tulee eteen. Se valinta jättää rokote ottamatta voi vaikuttaa vapaa-ajan viettoon, kyläilyihin, ystävyys-suhteisiin tai jopa työelämään.

Itsellä lähes 50 v:nä ystäväpiiri kovin jo vähentynyt, mutta en voisi kuvitella, että jos joku ystävistäni olisi rokottamaton, että se oikeasti vaikuttaisi ystävyyteemme. Kunhan ystävä ei aloittaisi hirmuista rokotevastaista "paasausta". Molempien täytyy kunnioittaa toisen päätöstä vaikka toista mieltä olisikin.

Itse olen Helsingissä asuva pienituloinen nainen, aloitin kokopäivätyöt 16 vuotiaana ja työelämää takana jo 32 vuotta. Ikinä en ole ollut työttömänä. Asun mieheni ja 15 v poikamme kanssa. Asunto on vuoden päästä velaton. Itse olen aina elänyt niin, että kun uusi tili tulee niin siirrän säästöön mitä tilille on jäänyt edellisestä palkasta ja ainahan sitä on jäänyt (10 euroa - 800 euroa). Onhan sitä siis jonkin verran sivuun saanut. Itselläni on nyt ensimmäistä kertaa joku "ikäkriisi", eli olen tavallaan vähän kateellinen niille jotka saavat olla työttömänä kotona, olen julmetun väsynyt jatkuvaan työntekoon ja sen aiheuttamaan stressiin jne. Oma äitini kuoli vähän yli 50 vuotiaana ja veljeni sai aivoverenvuodon alle 45 vuotiaana. Olen nyt ruvennut (ikää 48 v) ihan tosissani miettimään, että kun aikani on kuolla niin mukaan täältä ei mitään saa eikä tarkoitus ole elää niin, että ainukainen lapsi saa kaiken. Asunnon toki vähintään.

En tiedä, mutta säästäminen ei tee onnelliseksi enää ja huom ennen koronaa matkustin pari kertaa vuodessa lämpimään (ja maksoin koko perheen matkat). Nyt ei työlle ole mitään vastapainoa vaan pelkkää puurtamista.

Uuden Vuoden aatto on kuulunut lähes aina inhokkeihini, jotenkin juhla jolloin olisi pakko ryypätä yms. Tiedän, että ei ole pakko, mutta toivoisin silti, että olisi jo huominen. Itse en siis ole myöskään alkoholivastainen, kyllä voin viiniä yms ottaa, mutta ...... Nyt kun lapsi on 15 v niin onneksi ei tarvitse enää lapsen takia juhlistaa millään lailla. Itse en meinaan tykkää kotona ottaa isännän kanssa kaksisteen laisinkaan ja luulenkin, että ohjelmassa on tänään 1000 palan palapeli jne.

Kuulun riskiryhmään, kolme rokotusta takana ja teen 99% etätyötä, mutta perheessä mies joka tekee lähityötä tavaten sekä asiakkaita että työkavereita paljon päivittäin sekä yläasteikäinen lapsukainen. Molemmat Heistä rokotettuja. On täällä Helsingissä vaan ajankysymys milloin pöpö kotiin rantautuu. Joulukuun puolen välin jälkeen on alkanut ystävien, sukulaisten ja naapureiden perheitä sairastumaan. On perheitä joissa kaikki sairastuneet ja on perheitä joissa vain yksi sairastunut, mutta ei muut. Ihan kaikissa näissä tapauksissa pöpön on tuonut kotiin joko päiväkoti tai kouluikäinen. Mielenkiintoisin tapaus on eräs tarharyhmä, jossa on 16 lasta ja 11 lapsella korona ja loput 5 testattiin ja yhdellä Heistäkin oireeton tartunta. Eli sairastuneita lopulta 12. Kyllä se siis levii ja on vain ajankysymys koska kantautuu meilläkin kotiin.