Käyttäjä38452
Seuratut keskustelut
Kommentit
Olen saanut n. 5 viikkoa sitten. Nainen 48 v Helsinki. Kuulun 1. riskiryhmään ja 2. rokotteen ja 3. rokotteen väli tasan 6 kk.
Ei ala tipaton tammikuu, otan alkoholia n. 1 kerta / kk. En näe tarpeellisena itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti.
85 000€ tilillä
-
Onko missä määrin mielestäsi järkevää pitää 85.00 tavallisella käyttötilillä?
No tietenkään se ei ole järkevää vaan aivan pähkähullua. Minulla on eri tileillä yhteensä 150 000 euroa. Säästötilejä toki noista suurin osa, mutta eihän niistä saa kuin jotain 0,1 % korkoa. Häviän siis inflaation takia rahaa joka vuosi. Mutta en vaan saa sijoittamista aikaiseksi! Tunnen tästä jatkuvaa syyllisyyttä ja tajuan kyllä että pitäisi tehdä jotain asian eteen, mutta aloittaminen tuntuu niin vaikealta. Olen lisäksi hyvin turvallisuushakuinen ja pelkään menettäväni sijoitukseni, joten tosi huono yhdistelmä. Ja eikös nyt ole osakekurssit hyvin ylhäällä, ja ennustetaan että tulevat alas jossain vaiheessa? Joten huono aika sijoittaa nyt.
Ihan kuin minun tekstiäni. Eli jonkinlaisissa pitkän ajan rahastoissa (2 erinlaista) minulla on noin 50.000 euroa, mutta tavallisella ns säästötilillä makaa tällä hetkellä noin 40.000 euroa. Hölmöä rahaa siellä makuuttaa, mutta turvallisuudenhaluisena en uskalla tehdä mitään niille. En ymmärrä noista rahastohommistakaan mitään. Pienituloisena olen jokaisen euron säästänyt eikä mitään ole tullut ilmaiseksi. Työtä tehnyt 16 vuotiaasta ja aina välillä vähän laittanut sivuun, töitä tehnyt nyt 32 vuotta eikä työttömänä ole tarvinnut olla. Asuntolaina on maksettu alle vuoden päästä pois.
Vierailija kirjoitti:
Menetin äiti kun olin kolmekymppinen, lapseni syntyivät vasta sen jälkeen eivötkä kiskaan tunteneet mummiaan. Se on elämäni suurin suru toistaiseksi, jaå kyllä perin yhden omakotitalon mutta olisin pärjännyt ilmankin ja olisin pitånyt äitini mielummin.
Myös minä menetin äitini kolmekymppisenä ja lapseni syntyivät vasta sen jälkeen niin, että eivät mummiaan ikinä tavanneet. Ja itselläni kävi vielä niin että ensimmäistä aloin odottamaan samassa kuussa kun äitini hautaan asti sain. Lapsen syntymä oli niin iso tunnepläjäys meikäläiselle, että ikävä äitiä iski totaallisesti naamaan.
Mutta, itse en perinnyt mitään ja suru varmasti yhtä suuri. Kyllähän se perintö varmasti montaa asiaa helpottaisi elämässä. En kyllä sitä perintöä ole miettinyt, kyllä sitä vanhempien raha-asiat oli aika hyvin tiedossa eikä mitään odottanut.
Kyllä oli. Helsinki.