Käyttäjä38452

Katkaravut, pinaatti- ja veriletut, raejuusto - yök. Ne tuli ensimmäisenä mieleen.

Omat vanhempani alkoivat seurustelemaan kun äiti 14v ja isä 16v. Olivat yhdessä kunnes kuolema erotti ❤

Vierailija kirjoitti:

Työpäivä meni ihan ok. Ei epäselvyyttä onko lukenut viestin, vastaanotto jäinen. En kirjoittanut viestiä humalassa.

Joo hän katsoo minua kuin halpaa makkaraa. Jos katse voisi tappaa...

Selvisit kuitenkin ensimmäisestä työpäivästä ja henkilön kohtaamisesta.

Uskon, että vastapuoli on hämmästynyt saamastaan viestistä ja sattuu olemaan näitä kunnollisia miehiä joilla ei ole halua työpaikkasuhteisiin jne. Voipi olla varattu, vaikka parisuhdeasioita ei töissä julkisesti huutele.

Niin tai näin niin pahin on nyt ohi ja kantsii keskittyy töissä vain niihin töihin, ilmapiiri varmaan rentoutuu kun aika hieman kuluu.

Tsemppiä AP.

Itse en nyt ihan ymmärrä miten tuo palkka tai nuo lomat liittyivät itse kirjoitukseen.

Väsymys, stressi + pelko koronasta saa nyt kyllä monet väsymään töissä entistä enemmän. Minusta tuntuu, että on kyse peruskoulujen opettajasta, päiväkodin henkilöstöstä tai sairaanhoitoalalla työskentelevästä niin "ammatinvaihtoajatukset" mielessä.

Itselläni ei enää päiväkoti-ikäisiä ja teen etätöitä, mutta täytyy kyllä sanoa että mitään mahdollisuutta ei olisi lasta pitää kotona, töitä saa tehdä 8-12h joka hemmetin päivä ja ei siinä lapsen hoito onnistuisi töiden aikana.

Itseäni ei haittaa vaikka kuppilat menisi kiinni, mutta ihmisten työpaikoista olen huolissani.

Itse toivoisin, että minut lomautettaisiin vaikka vuodeksi, töitä joutuu tekemään niin pitkää päivää, että ottaisin hengähdystauon mielelläni. Ei pelkoa, töitä riittää meikäläisellä. Nuo kuppilarajoitukset ja sulut vaikuttavat niin monen muunkin ihmisen työhön kun kokkejen tai tarjoilijoiden.

Poikani on ysiluokalla Helsingissä ja oppilaita luokalla 24 kpl. Tänään koulussa enää 6 oppilasta. Onhan se nyt ihan selvä, että se mitä olen vältellyt riskiryhmäläisenä kaksi vuotta (mm. tehden etätöitä) niin on vaan hyväksyttävä, että se hiipii meidänkin kotiin. Ja myönnän, että hieman pelottaa. Koko korona ajan mieheni ja poikani on harrastanut joukkuelajia ja mieheni työ on lähityötä, eli eletty on ja tähän mennessä ollaan selvitty ilman tartuntaa.