Käyttäjä3840

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia äitejä oikeasti on. Minä olen kerran erehtynyt erään porukan kanssa Bombaan viikonlopunviettoon. Siis ajanut idiootti puoli maata halki sen takia. Siellä ilmeni mm että:

- erään perheen rytmi on oikeasti minuutintarkka, siis oikeasti minuuteista kiinni - koko muu porukka sitten yritti arvata, mikä se rytmi on, mutta aina kun jokin tietty aika koitti, piti reagoida heti

- lapsille ei edes tällaisena erikoisviikonloppuna edes ehdottaa janojuomaksi pillimehua - muuta ei ollut, koska mihinkään ei päässyt, koska piti päivystää sitä minuuttiperhettä, pillimehutarjouksesta seurasi puolen tunnin happohyökkäyssaarna

- tämä äiti ja hänen miehensä huolehtivat vain ja ainoastaan siitä omasta lapsestaan jonka ympärillä he surisivat helikopterin lailla - toisaalta eivät myöskään päästäneet häntä edes leikkiaitaukseen ilman molempia vanhempia koko ajan "leikittämässä" eli käytännössä lapset eivät voineet puuhata mitään ihan keskenään

- tämä äiti ei voinut edes uimaan mentäessä saattaa toisen perheen lasta sieltä naisten puolen kautta, vaan alkoi huutaa ja tiuskia, että hän ei muita hoida ja haukkui siinä lapsen kuullen tämän vielä villiksi ja vastenmieliseksi

- koko keskustelu kiersi sitä hänen äitiytensä raskautta ja sitä omaa lasta haukuttiin ihan koko sen viikonlopun ajan muiden lasten ja sen oman lapsen kuullen

- nukkumaanmeno alkoi kello 19.30 ja kaikkien olisi pitänyt mennä silloin nukkumaan, koska myös se muiden valvominen sotki heidän elämäänsä

NEVER AGAIN.

Mä olisin jättänyt huomiotta koko tapauksen ja tehnyt niin kuin meillä tehdään ennenkin. Olisin siis todennut piut paut toisten aikatauluille. Miten muut suhtautuivat tähän?

Mä en tajua sitä, miksi ihmiset elävät kuin pellossa kun paikalla on pikkulapsia. Silloin ei vaan voi mellastaa yömyöhään tai vetää hirveitä örmelöitä. Toinen mitä en tajua on taas se, etten miksi ne lapset pitää tollasiin paikkoihin viedä.

Et varmasti halua. Oletkohan katsonut liikaa toimintaelokuvia? Niissä sankari säilyy aina pelastumalla täpärästi vahingoilta ja ihmiset ovat solidaarisen veljellisiä toisilleen sekä uhraavat oman henkensä päähenkilön, tässä tapauksessa sinun, vuoksesi? Pelaa ennemmin jotain sotapeliä tai ala kirjoittaa fan ficejä, mutta en todellakaan usko, että haluat todella elää katastrofin keskellä.

Heti kun siitä tulisi totta, niin todennäköisesti moni asia muuttuisi pysyvästi ja jättäisi jälkensä traumojen muodossa. Naapurisi, perheesi tai läheisesi ehkä kuolisivat sen toivomasi katastrofin seurauksena tai sitten saattaisit vammautua itse. Katastrofi kun on peruuttamatonta ja siinä ihmisten hätä on aitoa eikä siitä palata backia painamalla. Siinä kohtaa kun et pääse enää suihkuun, saa puhdasta vettä etkä voi soittaa äidille, niin tajuat sen olevan todellisuutta ilman takeita asioiden korjaantumisesta. Mitä tapahtuu, kun lääkkeesi loppuvat ja apteekkiin ei enää pääsekään? Lapsellasi on vaikka hengenvaarallinen pähkinä- tai hyönteisallergia, ja viimeinen epipeni tuli tuikattua viikkoja sitten. Mitä silloin tekisit, ap? Fantasioisit lisää aiheella ja uskoisit olevasi hauskalla retkellä oleva sankari? Mitä jos haluaisit takaisin kotiin jääkaapille marketin kautta ja puhtaisiin lakanoihin yöksi heti kun toteaisit että sinulle riittää..? Sitä paitsi ihminen ei vaikeissa oloissa muutu elokuvien esikuvien tapaan toisia ymmärtäväksi auttajaksi, vaan ahneeksi, omahyväiseksi pedoksi joka tappaa heikompansa vaikka nälkään jos tilanne vaatii niin. Sen kertoo historia ja esim. Holokaustista eloonjääneiden tarinat miten ruuasta ja juomasta taisteltiin tosissaan. Ihmiset kuppikunnistuvat ja tappavat toistensa jälkeläisiä häikäilemättä jos tilanne käy oikein huonoksi.

Sen sijaan että fantasioit tällaisilla, niin palaa todellisuuteen matkaamalla kirjastoon ja lukemalla hiukan historiaa intiaanisodista, saamelaisten harventamisesta ja toisesta maailmansodasta. Sitten ilmottaudu vapaaehtoiseksi kriisialueille, joissa näkisit katastrofin aineksia. Noissa fantasioissasi näet itsesi selviytyjänä ilman todellista uhkaa, mikä on todella naurettavan naivia ja kertoo tiedon puutteesta. Voit myös hakeutua rauhanturvaajaksi. Myös kolmen viikon vaellukselle lappiin voit mennä puolittaisella repulla niin saat esimakua katastrofista kun puolivälissä matkaa loppuu vesi eikä kännykkä ota kenttää.

Varo mitä toivot, mutta näin tyhmää aloitusta en ole nähnyt aikoihin. Valjasta tämä energia johonkin järkevään.

Yksi eksäni ylpeili facebookissa korkealla äo:llaan. Se oli vielä joku ihan ihmeellinen lukema, ja todennäköisesti saatu jonkun nettitestin rämpyttämisen perusteella, mutta tietääkseni maailmassa ei hirveästi ole ihmisiä jotka olisi todettu niin älykkääksi. Koska se tyyppi ei psykologin vastaanotoilla saati missään tämänkaltaisissa virallisissa paikoissa viihdy, joissa tämänsorttisia juttuja mitataan ja joissa joutuisi olemaan vastakkain oman todellisen itsensä/minänsä kanssa, niin en usko että tieto on missään suhteessa virallinen totuus. Tästäkin syystä siis epäilin tulosta kun tiesin tämän puolen miehestä. Joku muu olikin kommentoinut kuvan alle "*äo:n nro* in my ass" siihen sävyyn, että otti sen lukeman puhtaasti liioiteltuna vitsinä. Eksäni ei ollut tajunnut vittuilua ja oli vastannut kommenttiin "and probably much higher" ja lätkässyt hymiön perään ilman mitään huumoria. Hän oli siis erikseen itse kirjoittanut ja teettänyt Fb:hen taustakuvaksi kuvan teksteineen, jossa hän mainosti älykkyytensä lisäksi lastensa lukumäärää (joista kolme oli puolison ja joita ei eron jälkeen mainita enää missään eli ne unohtuivat matkasta heti niin kuin joku arvelikin), firmansa menestyvyyttä ja elämänsä erinomaisuutta. Muusta en tiedä, mutta tuo älykkyyden mainostaminen oli se mikä pisti hiukan irvistämään. Mietin tyypin lapsiakin kun he selittävät koulussa isänsä ylivertaisuutta vaikka kaverin suurin saavutus on ollut aina toisten hyväksikäyttö ja alas polkeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi teiniäiti ylpeili miten ei onneksi joutunut lukemaan koulussa mitään kieliä kun asia tuli puheeksi. Itse luin ruotsin pitkänä, saksaa ja ranskaa ja halusin vielä venäjän ja italian. toinen pöytäseuruelainen kertoi myös lukion kielivalinnoistaan ja osasi tosi hyvin ruotsia. Tuli hiukan puskista, että joku voi ylpeillä ettei joudu tekemään jotain kuten lukemaan kieliä, kun me muut teimme sitä harrastuksena eikä otettu sitä rangaistuksena.

Miten tuo on ylpeilyä? Joillekin kielten opiskelu tai opiskelu ylipäänsä on ikävää, jolloin siltä säästyminen on helpotus. Vaikuttaa siltä, että itse ylpeilet omalla koulutuksellasi, harrastuneisuudellasi, valistuneisuudellasi ja ystäviesi upealla kielitaidolla. Näytät olevan ylpeä myös siitä, että et ole teiniäiti...

Miten pieleen joku voi kommentin lukea. Lue viesti nro 3, niin saat käsityksen minkä tyyppinen äiti oli kyseessä. Siihen päälle vielä hirveässä kunnossa oleva asunto ja vielä sotkuisemmat ihmissuhteet, niin voi luoja. En muutenkaan olisi ylpeä teiniäitiydestä varsinkaan jos olisin ollut hänen housuissaan - tyttö teki tietoisen vahingon sellaisen nuoren miehen kanssa, josta näki kilometrien päähän että alko ja huumeet maistuivat eikä hän ole isämateriaalia. Kundi katosikin hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää. Mutta että muija päätti avata sanaisen arkkunsa tossa kohtaa oli pientä koko kuviossa, mutta hän korosti kyseisessä keskustelussa sitä miten turhaa ajankulua joku opiskelu oli, miten sitä tuli välttää ja kuinka suuri rangaistus olisi joutua lukemaan sellaistakin kuin englantia. Hän kuulutti perään että "onneksi mä en ole kertaakaan joutunut lukemaan edes englantia vaan pääsin lausunnoilla läpi". Tuo on mun mielestä todella omituinen ylpeilynaihe. Kysyimme häneltä mitä hän oikein tarkoitti, mutta mimmi oli vankasti sitä mieltä että kielet on koulussa keksitty kiusaamiseen eikä kommunikontiin. Kehtasin tosiaan listata lukemani kielet nippuun niin totta kai sait väännettyä tuon noin päin, mutta tää on niin taattua av- palstaa.