Käyttäjä38032

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä jos joku menee kalaan asuntoautolla, tuskin se korona sieltä asuntoautosta tai meren rannalta keneenkään tarttuu. Ihan älyttömiä nää rajotukset, ihmiset ei osaa enää omilla aivoilla ajatella.

Juuri näin! Tämäkin ketju on aivotonta ämpärikansaa täynnä vinkumassa. Ei toi Akikaan hoida parhaalla tavalla tätä, mutta sais kuolla sukupuuttoon näin tyhmä kansa. Tai ainakin tyhmät kansanosat. Pe-pe-pelottaa ko-ko-korona ja e-e-ei sa-saa ajatella omilla aivoilla.

Joo aloitetaan kaikki vaan tämmöinen ”omilla aivoilla ajattelu”🙄... et sitten ole katsonut uutisia esim Intiasta mitä se tarkoittaa kun terveydenhuoltokoneisto romahtaa. Kyllä myönnän että korona pelottaa koska minun rakkaissani on riskiryhmäläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuolla työnantaja maksa osan palkasta suoraan eläkerahastoon ja työnantaja maksaa myös terveydenhoidon joka kattaa koko perheen?

On täysin työnantajakohtaista ja eläkerahasto voidaan lakkauttaa tai mennä konkurssiin suitsait. Siksi ihmiset yrittävät säästää omaa eläkettä.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä tässäkin ketjussa, miten suomalainen itsepintaisesti kieltäytyy uskomasta totuutta amerikkalaisen tulotasosta.  Yritetään nostella asumista 1600-2500 akselilla ja korostaa että autoakin tarvitaan, mutta eihän se muuta kokonaisuutta yhtään mihinkään.   Amerikassa auto on halpaa kuin saippua ja vaikka asuminen maksaisi 3000 kuussa, jäisi esimerkissä silti senkin jälkeen vielä 60,000$ vuodessa niihin "muihin menoihin", joita kukaan ei tosiaan nyt yht'äkkiä näytäkään osaavan eritellä.

AP

Ne muut menot - tuttuni asuu jenkeissä ja hän jakaa tilipussinsa kolmeen osaan ; yksi päivittäisiin menoihin (asuminen, ruoka, lääkkeet (= jotka ovat rutkasti kalliimpia kuin Suomessa)), yksi osa pahan päivän varalle ja yksi eläkesäästö. Eläkesäästöillä on nyt laskenut että pystyy jäämään pois töistä 75 vuotiaana. Pahan päivän säästöt ovat tarpeen kun muutamaan kertaan työpaikka on mennyt alta ja siinä ei mitään suomalaisia irtisanomisaikoja tunneta.

Omalla lapsellani oli samaa eli vanhoja, jo selvitettyjä asioita käytiin läpi terapiassa aina uudestaan ja uudestaan ja tuntui että lapsi taantui. Oli todella tuskallista kotona aina aloittaa uudestaan sanat keskustelut, samat perustelut, samat johtopäätökset.

Sitten terapeutti vaihtui ja hups. Uusi terapeutti ei antanutkaan veulata samoissa vanhoissa jutuissa vaan vei terapiaa aktiivisesti. Edistystä tapahtui!

Onko sinulla mahdollisuutta puhua sen psyk. sh:n kanssa ja kertoa että kodin näkökulmasta homma ei edisty?

Näin tuikirehellinen ja hyvyyteen uskova mies liitää kohusta toiseen...