Käyttäjä36751
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tuo on ihan perus? Itse en työn lisäksi jaksa todellakaan arkena siivota tai käydä jossain juoksulenkillä. Ja en ole ajatellut että se ois jotenkin poikkeavaa
Ei ole, vaikka moni kokeekin noin. Kasvoin itse yh-taloudessa jossa vanhempi oli aina rättiväsynyt ja äkäinen työpäivän jälkeen, ei puhettakaan että tämä olisi jaksanut tehdä mitään pikaista einesreissua vaativampaa töiden jälkeen. Vapaapäivinä sitten vedettiin ne työpäivinä jääneet kotihommat ja asioinnit läpi, ja oltiin taas äkäisiä ja väsyneitä.
Juuri näin meillä menee! Hyvin tiivistetty. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aika sama, että pitkän työttömyyden jälkeen kun pääsin töihin, niin jaksan kyllä käydä töissä mutta en sitten oikein muuta. Vaikka työ ei ole fyysisesti rastasta, niin jotenkin se on väsyttävää. Poikkeuksena tästä ne vapaa-ajat, jotka olen mökillä. Jotenkin siellä mökillä jaksaa puuhastella paljon enemmän kuin kotona, en tajua mikä juttu siinä on. Ja olen ollut mökillä tosi paljon, kun mökki on lähellä.
Itsekin kamppailen kotitöiden ja ruuanlaiton kanssa. Ei vaan jaksa kiinnostaa, en saa ponnistettua. Lapsi on onneksi jo aikuinen eikä ole tässä kärsimässä ja mies tekee ruokaa usein. Mutta jos ei ole miestä laittamassa ruokaa, niin eineksen puolelle kallistuu. ADHD-tutkimuksissa olen nyt, ehkä sieltä löytyy se selitys siihen, että arki takkuaa ja ehkä saan lääkkeet joiden avulla se siivous onnistuu.
Itse olen siinä käsityksessä, että sellainen aktiivisempi vapaa-aika vaatisi vähän enemmän panostusta omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Käytännössä siis riittävä yöuni, terveellinen ruoka ja lisäksi jotain liikuntaa tai vähintään ulkolua, joka auttaa jaksamiseen. Kaikki mun tuntemat ärsyttävän iloiset energiapakkaukset on just niitä, jotka elää terveellisesti ja liikkuu. Ja vaikka se liikkuminen vie aikaa, niin se antaa myös enemmän energiaa sille lopulle vapaa-ajalle.
Kyllä työttömyyteen verrattuna pienipalkkainenkin työ on hyvä asia. Siitä tulee itselle kiva fiilis, että tekee osansa eikä vain ole toisten elätettävänä, kun ei työt nappaa. Toki jos lapsi on kovin pieni, niin kannattaisi harkita osa-aikaista hoitovapaata vai mikä se on, eikö ole ihan oikeus tehdä 6h työpäivää kun lapsi on pieni? Lapsikin tarvitsee aikaa äidin kanssa ja mielellään se äiti ei saisi olla ihan koomaväsynyt.
Osa-aikaiselle hoitovapaalle pääsy edellyttäisi, että on ollu 6kk samassa firmassa. Ihmettelen tuotakin käytäntöä, koska kuka tekisi ensin puoli vuotta täyttä päivää ja sitten jää lyhennetylle työajalle, siis jos firma on vaihtunut. Olen nimenomaan koomaväsynyt, eniten harmittaa lapsen puolesta. En jaksa tehdä yhtään mitään hänen kanssaan. Ja hän on kuitenkin se tärkein asia minulle. Ei mikään työ ja tuntuu, että käyn tuolla vain yhteiskunnallisen hyväksynnän takia. Mutta lapsi joutuu maksaa siitä, kun äiti on zombi kokoajan. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tuo on ihan perus? Itse en työn lisäksi jaksa todellakaan arkena siivota tai käydä jossain juoksulenkillä. Ja en ole ajatellut että se ois jotenkin poikkeavaa
No ei ole perus, jos ei jaksa viedä edes roskia, vaan parvekkeella on 4 pussia odottamassa parempia aikoja. Suoraansanottuna en jaksa edes kokata, vaan ostan jotain eineksiä lapselle. Tuo osa-aikaisuus kyllä voisi olla yksi vaihtoehto. Ja en ole harjoittelijana vaan ihan palkkatöissä, 11e/h. Verojen ja muiden jälkeen se on about saman verran, mitä sai Kelasta työttömänä. - Ap
No tuolla logiikalla mullahan ei olisi varaa edes itseeni ja kuka mut teki? - Ap