Käyttäjä36117

Vierailija kirjoitti:

Pälvikaljut miehet. Sellaiset siis jolla näkyy paljas päälaki ja hiusraja erottuu korvien päältä

Sitten, jos se on vielä semmonen pellen tukka, että pää muuten kalju, paitsi sivuilta.

Tuossa noin 20 vuotta sitten silloinen avovaimo ja tuleva vaimo tekikin niin päin, että kun yritettiin lasta tehdä, niin muija veti salaa niitä e-pillereitä naamariin. Sitten syytti minua siitä, kun hän ei pamahtanut paksuksi No, onneksi on ollut jo 17 vuotta ex-vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Urpo on ihan jees kokkareille mutta tavikselle kirosana.

Lapsia on ristitty Urpoiksi aikana, jolloin ei vielä tyhmästä ihmisestä käytetty sanaa urpo.

Jos nykyään joku ristii lapsensa Urpoksi, niin siksi että haluaa kostaa oman kurjan lapsuutensa omalle pojalleen.

Vuonna 1995, nuorena 24 vee pojankloppina, aloitin kirjeenvaihdon erään nuoren naisen kanssa. No, se sitten pian muuttui seurusteluksi, joka siinä parisen vuotta oli ensin etäsuhde. Välimatkaa oli vähän vaille 200 km. Tottahan siinä sitten tuli tutustuttua myös naisen sukuun, tuttaviin ym. Appiukko oli semmonen pitkän työuran tehnyt, joka oli ammoin perheen perustanut, rakentanut omakotitalon ja tehnyt kaikenlaista hankintaa. Usein kehuskeli tulotasollaan ja aikaansaannoksillaan. Sillä ukolla oli siitä kaikesta noussut kunnolla kusi päähän, joten sillä oli hirveä tarve vaatia, että kaikkien muidenkin pitäisi elää samanlainen elämä kuin millaisen hänkin on elänyt. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, kun hänkin on tehnyt. Ukolta vaan unohtui se pikku detalji, että hän on nuorena elänyt "pikkasen" erilaisessa Suomessa kuin 1970-luvulla syntyneet. Hän oli tuurilla, ilman koulutusta onnistunut hankkimaan varman ja hyväpalkkaisen työn, jotta oli mahdollisuus rakentaa oma talo jne.

Sille oli hirveä ongelma se, kun minä kävin pienipalkkaisessa duunissa, asuin vuokralla enkä omistanut autoa. Vuosia kului ja onnistuin saamaan paremman työn. Se ei appiukolle riittänyt, minun olisi pitänyt saada parempaa liksaa. "Mitä työ siellä vuokralla asutte? Ostakaa oma asunto." sitä hän hoki kuin mantraa vuosikaudet. Kun lopulta menin naiseni kanssa naimisiin, niin ostettiin rivaripätkä. No, appiukko oli muutaman viikon tyytyväinen. Sitten se alkoi vaatimaan, että meidän pitää ostaa omakotitalo.

Ei mennyt kauaa, niin vaimo otti eron reilun vuoden naimisissaolon jälkeen.

Anoppien kanssa mulla ei oo ikinä ollut mitään ongelmia. Samoin naisten siskot olleet mukavia. Mutta naisten veljet ja se yks hiton appiukko olleet aina kusipäitä mua kohtaan. Nuorena noissa seurusteluissa on se pirullisinta, kun aina pitäisi jollain tienata joku saatanan sukulaisten hyväksyntä. Pitäis kaikki olla aina toisin kuin voi olla. Vanhemmalla iällä ei tarvi, kun on naisen lapset aikuisia ja vanhemmat kuolleet jo pois. Vanhemmalla iällä ainut haaste on akan löytäminen ylipäätään. Ei tarvi saada ku akan hyväksyntä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmiset oikein repii näitä anoppeja ja appia, tai ylipäätään tällaisia ihmisiä?? Miksi kaikki ihmiset, ketkä minä tapaan, ovat ihan normaaleja ainakin noin suunnilleen?

Niin. Kun Sinä tapaat tietynlaisia ihmisiä, niin kuinkas sitä nyt muut voisivat tavata toisenlaisia ihmisiä kuin millaisia Sinä olet tavannut ja tapaat.

Ei niitä erikoisia tyyppejä ja omituisia otuksia ja niihin liittyviä tarinoita kenenkään tarvitse mistään repiä, vaan kyllä niitä on itse kullekin tullut ihan itsekseen. Riittää, kun elää elämää ja tutustuu uusiin ihmisiin. Ihan sitä kautta niitä ilmaantuu elämään ja kokemuksia pukkaa. Kun yhteen tutustuu, niin sen kautta tutustuu toiseen tyyppiin, kolmanteen tyyppiin jne. Ellei nyt sitten siinä ruveta kaksin jonain erakkoparina elelee ja vetäydytään asumaan jonnekin piilopirttiin keskelle asumatonta korpea.