Käyttäjä356

Mä ihmettelen aivan samaa. Miksei haluta tehdä töitä parisuhteen eteen ja miksei haluta sitoutua siihen?

Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 18v, vanhin lapsista täyttää kohta 17v. Naimisiin mentiin 10v sitten. Meillä on ollut todella vaikeita aikoja, ollaan käyty pariterapiassa yms. Vaikka on ollut kuinka vaikeaa, meillä on aina ollut ajatus, että ero ei ole mikään ratkaisu. Toki ero hetkellisesti olisi ollut todella houkuttava, olisi päässyt nopeasti vaikeista asioista eroon, mutta onneksi molemmilla on aina ollut halu olla yhdessä.  Meillä on ollut monenlaisia ongelmia väkivallasta uhkapeleihin ja pettämiseen, mutta molemmilla omat virheemme, ei niin, että toinen olisi vain kärsinyt. Edelleen joskus keskustelemme kriisin hetkellä, mutta meillä kantava voima on aina ollut halu olla yhdessä. Ja mä en ole koskaan edes ollut varsinaisesti rakastunut mieheeni. Toki olen oppinut rakastamaan, paljonkin, enkä ikinä pois vaihtaisi :) Lapsemme eivät ole juurikaan joutuneet kärsimään ongelmistamme, mutta ovat  varmaan jotain tiedostaneet. Toisaalta hyvä on lastenkin tiedostaa, ettei elämä ole aina pelkkää onnea.