Käyttäjä34671

Moikka,

Minusta on aivan ok. Paljon tietysti riippuu siitä, mitä mieltä sinä itse olet.

Tärkeintä on, että hän ei ihan oikeasti painosta sinua mihinkään ja koet oikeasti olevasi turvassa. Pidä järki mukana ja huolehdi tärkeimmästä, eli itsestäsi.

Aikoinaan minä tutustuin kaverin kautta erääseen jätkään tämän jätkän 18-vuotissynttäreillä ja siitä alkoi nopeasti kiihkeä sekä tiivis parisuhde, olin silloin seitsemännellä eli 13-vuotias.

Aika nopeasti koulun terkkarin pienin avuin varasin ajan oman terveysaseman lääkärille ja hankin e-pillerit. Muistaakseni muutaman viikon kuluttua kerroin niistä sitten äidilleni ja hän varmasti jutteli isäni kanssa siitä, ihan ydinperheessä siis elettiin. Neitsyys minulta lähti parin viikon jälkeen, ei mitään katumuksia siitä eikä ollut mitään erityisiä odotuksia aiheesta. Kiimaiset teinit kyllä keinot ja paikat keksivät.

Viisi vuotta lopulta oltiin yhdessä ja sen jälkeen ollaan muutaman kerran nähty, ihan hyvissä väleissä ollaan.

Todella tarkasti pidin huolta ehkäisystä itse, lääkärikäynneistä asiaan liittyen yms. En todellakaan halunnut raskaaksi hankkiutua siinä.

Hyviä muistoja niiltä ajoilta, kun vietin paljon aikaa siellä hänen luonaan ja näin myös toisenlaista perhe-elämää. Toisaalta sitten hänellä oli suuri veto alkoholiin ja siitä tuli sellaista, mitä ei teinin pitäisi vielä kokea.

Sama tilanne täällä.

On todella outoa, eikä ollenkaan minuun sopivaa. Edellisessä suhteessa seksiä oli 3×viikossa, lisäksi itsetyydytys. Nykyisessä "vaikeasti selitettävässä" suhteessa saan seksiä noin kerran kuukaudessa, lisäksi itsetyydytys ettei homma vallan unohdu

.

Oli pakko aloittaa escitalopram-mielialalääkitys ja tapahtui se, mitä en ikinä olisi itselle uskonut: lääkkeen haittavaikutuksena seksuaaliset halut lähtivät, orgasmin saanti vaikeutui todella ja nyt oikeasti pitää vibralla vääntää TUNTI, että laukean! Tämä on todella outoa minulle, mutta tilanne on nyt tämä.

Toisaalta: yksi huoli vähemmän, kun ei koko aikaa paneta, ei ole helppoa sekään.

T. N38

Avioliitossa 3h+k, perheessä auto, vuosittain ulkomaille, kuukausittain ravintoloissa.

Nyt lähihoitajan liksoilla palkka riittää yksiöön, bussilippuun, kotimaan päiväretkiin, harvemmin ravintoloihin. Kampaajakäynti maksaa n. 120€ ja edellisestä käynnistä yli vuosi.

Laskihan se elintaso siis todella. Myös henkinen elintaso, kun perhe meni kahtia ja kaikki yhteiset joulut, grillikekkerit, kaveri-illat yms. jäivät.

Käyttäjä37100 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät kuulu elämääni (onneksi) millään tavalla. Halveksin lapsiperheitä .

Eli kuvittelet olevasi muiden yläpuolella, parempi ihminen kuin muut. Kerrohan vielä miksi halveksit lapsiperheitä? Olethan itsekin ollut joskus lapsi, vaikka henkisesti vaikutat kyllä olevan vielä lapsen tasolla, siksi varmaan halveksitkin lapsia kun et osaa aikuistua. Säälittävää.

Miten niin kokee olevansa yläpuolella?

Kyllä minäkin olen ollut lapsi, mutta enhän minä sen takia ala lasta itse haluamaan tai automaattisesti miellä sellaisen elämän olevan nyt tavoittelun arvoista jotenkin. Onpa omituinen näkökanta.

Miten lapsiperheiden halveksuminen olisi lapsellisuuden merkki? Aikuisuuden merkki on lapsiperhemyöntyisyys? Se vasta onkin säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa vaan v..uttaa syytää verorahansa pääkaupungin uusavuttomien paijaamiseen.

Siis sehän on tiedossa, että Helsingistä lähtee muuhun maahan lähes miljoona euroa PÄIVÄSSÄ, kun pikkaisen tuetaan. Aivan tolkutonta.