Käyttäjä34428

Ikävä

Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan?

Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?

Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan

Tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan

Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?

Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan?

Minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan

Minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

Tunsitko sä joskus tulisen hetken ja sanoit nyt aloitetaan uudestaan?

Huomasitko sitten sen elämäsi hetken kohta jo menneen menojaan?

Sinulla on suunnaton ikävä sinne, mistä et koskaan oo kuullutkaan

Sinä olet kauan jo minua kaivannut, minua ei varmasti olekaan

Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä

Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä

Tunsitko sä joskus tulisen hetken ja sanoit nyt aloitetaan uudestaan?

Huomasitko sitten sen elämäsi hetken kohta jo menneen menojaan?

Sinulla on suunnaton ikävä sinne, mistä et koskaan oo kuullutkaan

Sinä olet kauan jo minua kaivannut, minua ei varmasti olekaan

Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä.

Ikävä, ikävä

Kuulostaa kauhealta, toivotan voimia. Miehesi tarvitsisi psykiatrista apua mutta miten saada hänet sinne? Herkkä asia.

Sellaista se on kun lähdetään puoskarifirmoihin hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi kaivata ilman elävää yhteyttä sinne? Ei 30-lukua enää ole eikä kukaan haluaisi oikeasti muuttaa nykyiseen Karjalaan.

Ymmärrätkö ettå se on joidenkin sukujen historiaa ja vaikka asiat ovat nyt hyvinn siellä missä asummekin. Kannakselle jäi meidän sukumme tilat, ne ryöstettiin suvultamme ja isovanhempimne piti alkaa kaikki alusta. On siinä tietty tunnelataus.

Ja ei, en haluaisi edes Karjalaa takaisin koska venäläiset eivöt ole osanneet huolehtia siitä ja ovat jättäneet tärviölle. Mutta haluan käydä katsomassa millaisisissa maisemissa mummoni kulki nuoruudessaan.

No on kaipuu katsomaan isovanhempien synnyin- ja asuinpaikkoja, Metsäpirtistä minunkin isovanhemmat lähtivät evakkoon (mummo oli s. 1905 ja isäni on nuorin lapsista, syntynyt sodan jälkeen). Koselasta, Taipaleenjoen rannalta lähtivät, nykyään siellä kn oaljon rikkaiden venäläisten datsoja. Olen itse pian 50 v ja kunhan ryhmämatkoja (Metsäpirtti-seuran) taas tehdään, aion lähteä. Kartalla on jo talojen paikat tiedossa ja vinks nykyään kylienraitteja voi kulkea Google-mapsissa eli näkee vähän miltä sielmä näyttää.