Käyttäjä34398

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama fiilis. Siis, ettei Englanti tunnu vieläkään kodilta vaikka olen perheeni kanssa asunut täällä kolmessa eri kaupungissa vuodesta 2006. Varmaankin on myös omasta asenteesta kiinni, kun kaikki tuppaa nykyisin ärsyttämään. Aikani (vuosia) yritin kaikin tavoin sopeutua ja olla maassa maan tavalla. Mutta sitten totesin, että vaikka päälläni seisoisin, tulen ikuisesti olemaan ulkopuolinen tässä kulttuurissa (as I wasn't born and bred British).

Ap:n kysymykseen vastatakseni: noin vuonna 2012 tajusin tehneeni virheen. Ja täällä ollaan vieläkin. Suomeen muutto on ollut harkinnassa tai vaihtoehtoisesti Skotlanti.

Kiinnostuksesta vaan kysyn, että mikä niissä "maan tavoissa" tökki eniten ja millä lailla koit itsesi erilaiseksi? Minä en tunne enkä tiedä ketään brittiä, enkä ole koskaan käynyt siellä, niin tuo on ihan vieras maailma minulle.

Ehkä kyse ei ole niinkään siitä, että täkäläinen kulttuuri olisi jotenkin erityisen ärsyttävä (kaikissa kulttuureissa on varmasti hyviä ja huonoja puolia), vaan siitä, etten vain sopeudu ajan kulusta huolimatta (pahoittelen jos pilkut on vähän miten sattuu, kun en oikein muista pilkkusääntöjä). Sanoisinko, että jonkinlainen epäaitous, epälojaalisuus ja pinnallisuus tökkii pahasti. On ollut niin pirun vaikeaa ulkomaalaisena luoda merkityksellisiä ystävyyssuhteita täkäläisten kanssa. Joskus on tuntunut siltä, että he sietävät minua ainoastaan niin kauan kuin kokevat hyötyvänsä minusta jotenkin.

Tai kenties englantilaiset sietävät erilaisuutta huonosti. Toisaalta tätä asennetta löytynee nykyisin maasta kuin maasta, koska siirtolaisvastaisuus vaikuttaisi olevan yleisesti kasvussa (Suomessakin). Täällä Briteissä poliitikot ovat aktiivisesti muokanneet retoriikallaan siirtolaisista (ja EU:sta) syntipukkeja ongelmaan kuin ongelmaan jo yli kymmenen vuoden ajan (kauan ennen Brexit-ilmiötä). Siirtolaispolitiikka on ollut suunnitelmallisen kyynistä eli tarkoituksellisesti on pyritty vaikeuttamaan siirtolaisten integroitumista brittiläiseen yhteiskuntaan. The hostile environment -sisäpolitiikka aloitettiin vuonna 2012 Theresa Mayn ollessa sisäministeri. Tämä vihamielisyys on sitten heijastunut maan johdosta ruohonjuuritasolle. Mahdollisesti syvä tympääntymiseni johtuu jatkuvasta torjutuksi tulemisen ja ulkopuolisuuden kokemuksesta. Oman elämän rakentaminen on ollut niin uskomattoman vaikeaa sekä taloudellisesti että sosiaalisesti.

Brexit kuvastaa hyvin omaa kokemustani ja käsitystäni tämän kansan perusluonteesta, joka on sekoitus korostettua itsekeskeisyyttä, häikäilemätöntä oman edun tavoittelua sekä käsittämätöntä epäpätevyyttä, kuten myös esimerkiksi Covid 19 kriisin hoidossa (kaikki luonnollista seurausta jonkinlaisesta totaalisesta nöyryyden puutteesta ja haluttomuudesta oppia muilta, varsinkaan vierailta kulttuureilta). 

Ymmärrän nyt olleeni hyvin naiivi vuonna 2001, kun muutin tulevan mieheni kanssa Suomesta ensin neljäksi ja puoleksi vuodeksi Belgiaan ja sieltä sitten Englantiin. Sokean naiivisti uskoin 'globaaliin yhteiskuntaan', jossa olisin yhdenvertainen ja tervetullut missä vain. Voin oman kokemukseni perusteella sanoa sen olevan huuhaata. Ihan naurattaa, että joskus näin ajattelin.