Käyttäjä34226

Olen nainen, joka on aina inhonnut naisille suunnattua valheellista romanttista kirjallisuutta. Myös miehille suunnattuja korkeajännitys- tai vastaavia väkivaltaisia kirjoja olen aina inhonnut. En pidä myöskään kauhusta. Tavalla tai toisella liikaa todellisuudesta irrallaan oleva ylitunteellisuuteen ja/tai dramaattisuuteen ja tunnekuohun herättämiseen pyrkivä kirjallisuus inhottaa minua.

Tosaalta joistakin fantasia- ja scifikirjoista pidän, kunhan ne käsittelevät järkeviä asioita kuten selviytyminen, perusihmissuhteet, sosiologia, filosofia ja tiede. Turha romantiikka, imelät ihmissuhteet ja juoni, turha väkivalta ja keinotekoinen draama ovat yleensä minulle liikaa. Kaikki tuolaiset keinotekoisen tuntuiset kehitelmät ovat minulle merkki huonosta kirjasta. Jotenkin ne tuovat mieleeni puskateatterin. Näen ne vain keinona herättää lukijan mielenkiinto, kun tarina on muuten kelvoton, ja siinä ei oikein ole mitään todellista sisältöä. Sellaisen kirjan luettuaan tuntee olonsa epäuskoiseksi, jopa epätoivoiseksi ja tuntuu siltä kuin päälle olisi kaadettu jotakin inhottavaa niljaa. Siltä minusta on aina tuntunut.

Koen silti olevani siltu ihan tavallinen perusromanttinen nainen. Ja romantiikka minulle on suunnilleen pornon vastakohta. Asiallinen, toista kunnioittava ja toisen ihmisen huomioon ottava suhde.

Tekisi mieli kirota kun joku heittää noin idioottimaisia kommentteja. Nyt eletään ihan oikeasti vakavan epidemian keskellä.