Käyttäjä33903

Olen rakastunut liikennemerkkiin lähiristeyksessä.

En tiedä uskallanko avautua tästä kelleen. Joudun tapaamaan häntä siis merkkiä aina vain hämärässä aamuin ja illoin. Tämä raastaa ja en pian jaksa elää maailmassa jossa ei hyväksytä kaltaisiani ehkä.

Mikä teko, ele tai ominaisuus toisessa ihmisessä on ilahduttanut sinua?

Positiivista sisältöä täällä on aika vähän, joten katsotaan, onko tästä aloituksesta mihinkään...

Kerran minua ilahdutti, kun näin nuoren äidin asettelevan hyvin epävarmoin ottein vastasyntynyttä vauvaansa vaunuihin. Äidin koko olemuksesta näkyi, kuinka ylpeä ja onnellinen hän vauvastaan oli. Taisin tiedostamattani hymyillä hänelle. Hän huomasi minut, hymyili takaisin ja vilkutti.

Kerran näin nuoren naisen onkimassa, taisi olla Oulussa jossain keskustan tuntumassa. Sää oli todella kamala, vettä ja räntää tuli vaakasuoraan. Näytti, että hän ei ollut onkimassa pelkästään harrastuksen vuoksi. Isohko särki nappasi kiinni, hän nosti kalan ylös ja tottunein ottein iski sen tainnoksiin ja laski veret pois. Saman tien koukku veteen ja uutta kalaa narraamaan. Katselin muutaman minuutin. Tuli sellainen fiilis, että vielä löytyy tällaisia nuoria, jotka eivät lannistu eivätkä tunne käsitettä "uusavuttomuus".

Kehittyminen elämässä ja muutoksen aikana tunne, etten tunnista enää itseäni. Kertokaa omasta kasvustanne.

Tämä on erittäin positiivista henkistä kasvua ja koen oloni aika turvalliseksi itseni kanssa nyt.
Tuntuu, että tutustun itseeni uudelleen ja vaikkapa peilistä katsoessa koen, että en ole se sama joka sieltä ennen katsoi. Kuulostaa ehkä oudoltakin mutta jotain minussa on tapahtunut suurien muutoksien myötä ja vuosien kamppailujen jälkeen eräitä kipeitä asioita käsitellessä.
Olen epäilemättä aikuistumassa. Olen vielä alle kolmenkymmenen, kuitenkin kokemuspohjaa on saatu aika reippaasti erilaisista elämäntilanteista.

Koen tarvitsevani rauhaa ja tahdon kohdella ihmisiä kunnioittavasti. Tahdon jakaa ympärilleni hyvää mutta toisaalta myös olla itsekseni vain. Olen aina ollut luonteeltani kiltti ja arvostanut kanssaihmisiä mutta nyt olen saanut tähän tasapainon ja elän omaa elämääni eri näkökulmasta.
En tahdo sellaisia ihmisiä elämääni, joiden kanssa arvomaailma ei kohtaa. En tahdo hyväksikäyttöä, en selän takana puhumista, turhaa draamaa.
Olen alkanut elämään terveellisemmin, alkoholi joka oli ennen minulle yksi selviytymisen malja tässä elämässä on tullut täysin turhaksi ja mitättömäksi asiaksi elämässäni. En tahdo kännätä enkä varsinkaan kamalaa olotilaa, masennusta ja sotkuja taloudessakaan. En halua lihoa enkä sairastua henkisesti.
Huom; join viikottain, useana päivänä ja paljon. Se vain loppui kun näin mitä se tuo, millaisia ihmisiä ja millaiseksi itse muutuin. En kokenut olevani siellä missä pitäisi tässä elämässä vaan koin ehkä kuluttavani aikaani väärin väärien ihmisten kanssa.

Olen tehnyt tietoisia valintoja paljon enemmän, keskittynyt itselleni tärkeisiin asioihin. Lakannut välittämästä alitajuntaani hiipiviä ajatuksia muutoksen pelosta ja epäonnistumisesta. Pystyn nyt luottamaan ja seisomaan omien valintojen takana. Sellainen muutos on tapahtunut mitä en osaa sanoihin täysin nyt pukea.

Tämäkin tuli kärsimällä ja oli pakko puskea tuskaisen olotilan läpi ja olla yksin. Sitten vasta pystyi ottamaan vastuun itsestään enkä enää syyttele muita elämäni vaikeuksista. Ehkä ennemminkin olen vain kiitollinen miten sujut voin olla kaiken kaikkiaan elämässä tapahtuneiden asioiden kanssa ja saan panostaa nyt vain siihen millaiseksi haluan luoda tätä elämää eteenpäin tai miten jatkossa käsittelen milloin mitäkin.

Paljon on heitetty pois, siivottu ja jätetty taakse nyt. Niin kaupunkeja, ihmissuhteita, päihteitä jne. Nyt vasta tuntuu, että ns. oman näköinen elämä voisi alkaa.

Minulle myönnettiin työkyvyttömyyyseläke!!! Millainen prosessi sinun eläkkeen myöntäminen oli?

Ensimmäisen kerran jouduin psyykkisten ongelmien takia sairaslomalle vuonna 2015 sitä jatkui vuoden ja vuonna 2016 lähtien olen ollut kuntoutustuella. Olen ollut kahdesti työkokeilussa jotka on epäonnistuneet ahdistuksen ja epäluuloisten ajatusten takia. Psykiatrian erikoissairaanhoito päättyi keväällä 2020 jossa sanottin etten tule pääsemään työkyvyttömyyseläkkeelle, korkeintaan osatyökykyeläkkeelle. Haettiin vain jatkoa kuntoutustukeen mutta ei eläkettä. Hoito siirrettiin tuolloin kunnalliselle puolelle jossa olen ollut nyt psykiatrian puolen hoidossa siitä asti. Kunnalisen puolen hoitajani oli sitä mieltä että saatan hyvinkin päästä eläkkeelle. Sanoi vielä että olisi ihme jos en pääsisi. Viime viikon keksiviikkona oli lääkärin aika ja haettiin eläkettä. Hoitaja vielä tsemppasi ja sanoi että lääkäri joka minua haastattelee on erikoistunut lausuntojen tekemiseen. Oli erikoistuva lääkäri. Katsoi muistilistasta mitä pitää kysyä ja minulla oli suuret epäilyt että näinköhän onnistuu eläkkeelle pääsy. Lääkäri yhtyi hoitajan näkemykseen että työkyvytönhän minä olen. Sain maanantaina lääkärin kirjoittaman todistuksen kopion itselleni ja sitä lukiessa ajattelin, että on ihme jos sillä lausunnolla eläke lohkeaa.

Tänä aamuna viiden jälkeen tuli omapostiin vakuutusyhtiön kirje ja olin varma että ei voi olla hyvä uutinen kun hakemus jätetty vasta viikko sitten keksiviikkona ja käsittelyaika 3kk. Yllätys oli suuri kun päätös oli myönteinen. Siirryn työkyvyttömyyseläkkeelle kesäkuun alusta alkaen.

Ei enää ikinä tappelua työkkärin kanssa. Ei hakemus rumbaa ja hätäilyä niiden kanssa. Saan olla vain kunnes jään vanhuuseläkkeelle. Olo on kuin lottovoittajalla. Voisiko paremmin enää ollakkaan? Oletko sinä kenties eläkkellä? Millainen prosessi se sinulla oli että pääsit eläkkeelle?

Millaiset ovat narsistin maneerit?

Että voisi huomata ja varoa sellaisia.

Narsismi on äärimmäistä pahuutta

Ei ole sairaus, kun ne tahallaan valitsee tehdä väärin.