Käyttäjä3197

Molemmat pärjäisivät ihan hyvin koska ihmisellä on lajeista paras oppimiskyky. Loput kysymyksestä vaatiikin sitten rankkaa yleistämistä jossa ei ole paljon mieltä. Jos moderni yhteiskunta yhtäkkiä päätyisi joko miesten tai naisten haltuun lopputuloksen paremmuus riippuisi täysin siitä kenen mittapuita paremmuuden mittaamiseen käytetään. Kummatkin pärjäisivät hyvin mutta miehet varmaan käsittäisivät kilpailun teknisenä tai materiaalisena kilpajuoksuna koska miehillä on tapana arvostaa konkreettisia asioita jotka on helppo hahmottaa. Naiset taas hyvin todennäköisesti soveltaisivat yhteiskuntana huomattavasti moninaisempia mittapuita kerralla ja kehittäisivät sitä tasaisemmin eri näkökulmista koska heitä ei vaivaa keskimäärin yhtä paljon se onko pilvenpiirtäjä varmasti yhtä iso kuin naapurin tai onko viivan alla yhtä monta nollaa. Naisten yhteiskunnassa "merkityksettömät pikkuasiat" paranisivat paljon tehokkuuden kustannuksella. Perusasiat toimisivat kummassakin yhteiskuntassa edelleen ja ihmiskunta menisi eteenpäin kuten tähän asti. Johtuen siitä että ihmisten henkilökohtaiset erot ovat sukupuolieroja isommat joten mitään ei menetettäisi kokonaan.

Kysymys on ihan yhtä merkityksellinen kuin se kumpien retkellä on hauskempaa, tyttöporukan vai poikaporukan. Kummatkin osaavat varsin hyvin organisoida itselleen sellaisen retken kuin haluavat, ja elämä on retki itsessään, erot tulevat sitten siitä mitkä ovat tavoitteita ja mitä arvostetaan, ts. helppoutta ja yksinkertaisuutta vai jotain muuta. Suurimmalla osalla ihmisistä on suunnilleen samat älynlahjat, varsinkin käytännössä asioiden toteuttamista ja oppimista ajatellen. Erot tapaavat tulla yleensäkin yksilöiden välillä arvoista ja tavoitteista.

Oisko niin että jos joku on turhamainen sitä turhamaisuutta ei haluta ruokkia lisää, kun taas tavallisilla naamatauluilla varustettujen ajatellaan tarvitsevan kehuja sitäkin enemmän. Tietenkään kaunis ei välttämättä ole turhamainen ja jokainen saa käyttää aikansa ja rahansa siihen mihin haluaa. Mutta harva on luonnontilassa säkenöivän upea ilman mitään vaivannäköä ja jos henkilö on hyvin tietoinen kauneudestaan niin se tapaa näkyä ulospäin. Tavallisista ihmisistä ehkä tuntuu että hänen kampaaja- ja meikkiharrastuksensa on mennyt vähän yli tai hän ihailee itseään jo ihan tarpeeksi paljon, joten hänen annetaan kohteliaasti olla "oma asiansa" olankohautuksella eikä yllytetä enää lisää. Sama juttu kun minä saisin varmaan enemmän tykkäyksiä (asiallisella ja kivalla) kuvalla jossa juon omenasiideriä ja olen selvästi hyvällä tuulella, kuin joku joka jatkuvasti vetää viikonloppuna räkäkännit saisi täsmälleen samalla kuvalla. Tykkäykset eivät lopulta ole kauneuskilpailu vaan kannustuksen muoto joista iso osa on peräisin kavereilta.

Tytölle voi ainakin "pienentää" hakaneuloilla äidin hameen jos tyttö on tarpeeksi vanha että osaa olla riuhtomatta ja kiemurtelematta. Sitä ei kukaan huomaa jos laittaa tarpeeksi siististi tarpeeksi monta pientä hakaneulaa, paitsi jos kohde itse riuhtoo ja reuhtoo ne esiin ... olen itsekin hätätilanteessa lainannut tällä tavalla äidin hametta tilaisuuteen jossa kaikilla piti välttämättä olla mustaa. Tietenkin jos tyttö on ihan kauhean pieni niin menee vaikeaksi. Pojalle en ymmärrä mitä vikaa on siisteissä perusfarkuissa.

En tiedä mitä sulle tapahtuu mutta tsemppiä! Selvitä asiat rauhassa ja huolehdi itsestäsi, äläkä ainakaan kasaa itsellesi yhtään enempää kurjuutta. Työ ehkä meni mutta kokonaisuudessaan tuo on vielä sellainen pala jonka jaksat kyllä pureskella. Jos hävettää niin yritä olla ihmisille rehellinen ja jos et pysty niin älä näe niitä joille et voi olla rehellinen asioistasi - näin sinun ei tule ryvettyä tapahtuneessa liikaa ja voit keskittyä kaikkeen mitä tuon pikku tapauksen ulkopuolella olet ja saat pidettyä paketin kasassa. Toivotan onnea matkaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole varma haluanko parisuhdetta, mutta ehdottomasti suurin este on se että viihdyn hyvin yksin. En vois kuvitella asuvani kenenkään kanssa yhdessä, paitsi jos mulla ois oma makuuhuone ja kylppäri. Kyllästyn todella helposti ihmisiin ja esimerkiks en millään tajua kaveriani (tiedän, ääripää): kaveri asuu poikaystävänsä kanssa yhdessä, ne käyvät samaa koulua (sama vuosikurssi yliopistossa) ja valitsevat kurssit ja pienryhmät yhdessä ja tekevät kaikki mahdolliset parityöt keskenään. Mulla hajoais pää jos joutusin kirjaimellisesti 24/7 olemaan saman ihmisen kanssa!

Voisin varmaankin seurustella, jos kumppani ois samanlainen kuin mä. Sille riittäis ett tavataan kerta viikossa/kahdessa viikossa ja se auttais mua asioissa joita en osaa ja toisinpäin. Jos lähden matkalle, se vahtis mun lemmikkiä ja kastelis kukat.

Itseasiassa käsittääkseni miehiä joille tuo sopii kyllä on olemassa, se on vain kiinni siitä mistä heidät löytää. Tarvitsisit luultavasti kutakuinkin "epäsosiaalisen" tapauksen ja siitä seuraa se rajoite että henkilön löytäminen on vaikeampaa kuin sellaisen joka pyörii muiden ihmisten lähettyvillä jatkuvasti... Luulen että monilla vähemmän ihmiskeskeisillä ja omaa tilaa arvostavilla naisilla ja miehillä on sama ongelma.