Käyttäjä30926

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä30926 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.

Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.

Vähän kuin pyytäisit kävelemään murtuneella jalalla. Etkö ymmärrä että silmiin katsominen on joilkekin autisteille mahdotonta koska aivot ei pysty käsittelemään sitä? Pyyntösi vastaa sitä että pyytäisit hakkaamaan vasaralla toista päähänsä jotta sinulla olisi kiva fiilis itsesi kanssa

Autistin pitää alkaa harjoittelemaan silmiin katsomusta. Kai hekin jotakin oppivat?

Hyymmmm...

Sen voi "oppia", mutta se on erittäin ahdistavaa, voimia vievää.

Sitä kutsutaan maskaamiseksi ja se on erittäin kuormittavaa.

Loputon maskaaminen voi johtaa romahdukseen.

Kuvittele mielessäsi asia joka ahdistaa todella paljon sinua ja sitten kuvittele kuinka ympärilläsi sinut pakotettaisi kohtaamaan tuo ahdistusta tuottava asia kokoajan, taukoamatta ja olla näyttämättä että tilanne on ahdistava. Sinulle vain sanottaisi että sinun pitää olla ahdistumatta, vaikka et voi olla ahdistumatta.

Minä olen kyllä siedättänyt itseäni monessa asiassa (esim. piikkikammo, korkeanpaikankammo, hammaslääkäripelko, julkinen esiintyminen) ja todennut, että itseään on mahdollista totuttaa pelottaviin ja ahdistaviin asioihin vähän kerrassaan, ja se ahdistus lievittyy vähä vähältä. Tarkoitatko että autismin kirjolaisella näin ei tapahdu? Että hammaslääkärit (tai mikä tahansa muu asia) ahdistavat ihan yhtä paljon, vaikka niille altistuisi tunnin päivässä vuoden ajan?

Ja miten niin ei saisi näyttää että tilanne on ahdistava? Nimenomaan se helpottaa jo paljon, että saa sanottua, että minua ahdistaa nyt tämä hampaan paikkaus todella paljon, ja silloinhan hammaslääkäri tietää että minua pitää kohdella pelkopotilaana.

Muista että autisti ei ole ns normi.

Aivot toimivat eritavalla.

Jos tuo sinun ideasi toimisi niin ei täällä olisi aikuisia autisteja.

Se altistus ei vain toimi.

Yritetty on.

Se ei toimi.

Mieti uudelleen, kuvittele uudelleen, avaa mielesi.

Ajattele että päivästä toiseen joudut ahdistavaan tilanteeseen, vuodesta toiseen. Ja ympärilläsi olevat ihmiset eivät ymmärrä että tilanne on oikeasti ahdistava.

Hyperbola: kuvittele että joutuisit seksuaalisen ahdistelun kohteeksi ja sinulle sanottaisi että sinun pitäisi vain oppia ottamaan sitä vastaan.

Ns normit harvoin haluavat kuulla totuutta.

Haluatko kuulla että toinen ahdistuu kun sinä tulet lähelle ja haluat katsoa silmiin, tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.

Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.

Vähän kuin pyytäisit kävelemään murtuneella jalalla. Etkö ymmärrä että silmiin katsominen on joilkekin autisteille mahdotonta koska aivot ei pysty käsittelemään sitä? Pyyntösi vastaa sitä että pyytäisit hakkaamaan vasaralla toista päähänsä jotta sinulla olisi kiva fiilis itsesi kanssa

Autistin pitää alkaa harjoittelemaan silmiin katsomusta. Kai hekin jotakin oppivat?

Hyymmmm...

Sen voi "oppia", mutta se on erittäin ahdistavaa, voimia vievää.

Sitä kutsutaan maskaamiseksi ja se on erittäin kuormittavaa.

Loputon maskaaminen voi johtaa romahdukseen.

Kuvittele mielessäsi asia joka ahdistaa todella paljon sinua ja sitten kuvittele kuinka ympärilläsi sinut pakotettaisi kohtaamaan tuo ahdistusta tuottava asia kokoajan, taukoamatta ja olla näyttämättä että tilanne on ahdistava. Sinulle vain sanottaisi että sinun pitää olla ahdistumatta, vaikka et voi olla ahdistumatta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten kasvoilla on ilme ja lisäksi mikroilmeitä. Ensimmäinen saattaa olla teeskentelyä, jälkimmäinen kertoo todellisen reaktion. Niitä mikroilmeitä pitäisi sitten osaa havaita ja lukea.

Monesti en jaksa katsoa puhujan kasvoja siksi etten jaksa ns normien ristiriitaista viestintää, sanat viestivät yhtä, äänenpainot toista, ilmeet jotain muuta, mikroilmeet taas jotain ihan muuta. Se viestin sekamelska on väsyttävää.