Käyttäjä2514

Vierailija kirjoitti:

Hämmästelen suunnattomasti, kun kohtaan aikuisen ihmisen, jolla on ruokarajoitteita. Ok, ymmärrä hengenvaarilliset allergita, analyfaktiset shokit - mutta pelkän mieltymyksen ja lapsena opintun tavan vuoksi aikuiset nirsoilijat ovat yksiselitteisesti  - keskenkasvuisia ja lapsellisia. Tosiasiassa todellinen kypsä aikuinen ihminen syö mitä vaan, tarvittaessa - eikä tee numeroa. Nirsoilijat ovat tottuneet yksipuoliseen ruokavalioon=yksipuoliseen ajatteluun. Saavat syyttää itseään kapea-alaisuudestaan ja kuutioajattelusta itseään. Itse olen nautiskelija. Innovatiivinen kokeilija, perinneruuan ystävä, kaiken syövä - etenkin nälkäisenä.

Pidän ruokanirsoilua junttimaisena. Kehittymätön maku. Näkyy elämäntavassa monin tavoin.

Mutta - tiedän taistelevani tuulimyllyjä vastaan. Nigellan ex-mies Nigellan mukaan tykkäsi ainoastaan muroista - vaimona huippukokki...

Minun mielestäni sinun viestisi tässä on se joka kuulostaa kapea-alaiselta. Elämässä on muitain nautintoja kuin ruoka. Itselläni on ruokarajoitteita, sekä allergioiden että ihan vaan mieltymysten takia. En kuitenkaan ole "junttimainen, kehittymätön tai yksipuolinen". Minulle nautintoja ovat esimerkiksi kuvataide, musiikki, luonto, hyvä kirja ja oikein valmistettu kuppi teetä. Vaikka sinä pidät kovasti jostakin ruuasta tai mausta, jollekin toiselle se voi todella maistua inhottavalta, ihan ilman mitään "tahallista nirsoilua". Silloin se ei ole heille samanlainen nautinto kuin sinulle, vaikka miten päin sitä yrittäisi syödä.

Oma ruokavalioni on rajoitteistani huolimatta täysin terveellinen, ja olen siihen tyytyväinen. En koskaan tee kyläillessäni tai juhlissa rajoitteistani mitään meteliä, enkä oleta että mitään valmistettaisiin erityisesti minua varten. Otan sitä mitä pystyn syömään ja mistä pidän, loput jätän sitten ilman valituksia niille jotka tykkäävät.  Esimerkiksi kaveriporukan mökkireissuille ostan omat ruokani. Se on mulle täysin okei, enkä koe jääväni mistään paitsi.

Ei kuitenkaan riitä kahden käden sormet laskemaan, kuinka monesti minut on otettu rajoitteideni ja "nirsoiluni" takia silmätikuksi. Kun tarjotaan jotain, ja kieltäydyn ystävällisesti sanomalla "ei kiitos", niin alkaa kysely että miksi en syö ruoka-ainetta x. Kun annan totuudenmukaisen vastauksen, että en vain pidä kyseisestä ruuasta, aletaan pahimmillaan porukalla päivittelemään miten nirso olen ja "maistaisit nyt edes, tämä on niiiiiin hyvää!".  Kun edelleen kieltäydyn täysin kohteliaasti, niin aletaan maanitella, vaatia tai suututaan kun ei kelpaa. Tämä on todella noloa ja asettaa minut kiusalliseen asemaan.

Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että sanoessani aikuisena, täysjärkisenä ihmisenä että en pidä jostakin ruuasta ja en halua syödä sitä, että asia todella on näin.  Miten muka on keltään muulta pois, etten halua syödä esimerkiksi vahvoja juustoja, oliiveita, tuoretta tomaattia, janssoninkiusausta, kinkkua, suolakurkkua, punajuurta tai kastiketta salaatin päällä. Olen maistanut kaikkia näitä, useammankin kerran, ja tiedän että en pidä niistä. En siis koe että jäisin mistään "ihanasta nautinnosta" paitsi, jos en ota juustotarjottimelta mitään.  Miksi minun olisi pakko syödä väkisin sellaista mikä maistuu pahalta, vain sen takia että se on muista herkkua?

Ei ole edes millään tavalla epäterveellistä, etten halua salaattini päälle kastiketta tai että en syö rasvaisia juustoja. Ei minulta jää mitään tärkeitä ravintoaineita sen takia saamatta. Ei myöskään ole mitenkään vaarallista, että haluan syödä salaattini eri lautaselta kuin "lämpimän ruuan". Tätäkin moni ihmettelee jatkuvasti, kun en sotke kaikkia ruokia yhteen tai ota samaan haarukalliseen yhtäaikaa kaikkea mitä lautasella on.

Aikuiseksi kasvamisessa on se hyvä puoli, että saa itse päättää kuinka elää. Olen lapsena syönyt ihan tarpeeksi monta kertaa pakotettuna inhoamiani ruoka-aineta, enkä aijo sitä tehdä enää aikuisena. Kyllä siinä menee hyvätkin juhlat pilalle kun joutuu oksennusrefleksiä vastaan ja kyyneleitä pidätellen nielemään jotain mikä maistuu vain ja ainoastaan vastenmielisen kauhealta. On hienoa, jos on kaikkiruokainen ja pystyy nauttimaan lähestulkoon mistä tahansa makuyhdistelmästä, mutta toivoisin ihmisiltä ymmärrystä sille että kaikki eivät ole tällaisia, eikä sen takia ole ok pilkata tai nolata ketään.