Käyttäjä2410

Omaa kokemusta ei ole, mutta tampereesta olen kuullut paljon hyvää, opettajat ilmeisesti reiluja ja tilat hyvät. Myös viihtyisä kaupunki, asuntotarjontaa ymym kohtalaisesti. Kuitenkin joskus kuullut että tampereella HOPSaaminen (eli jos haluat käydä koulua nopemmin tai sinulla on entisiä opintoja tai tai tai...) on vaikeaa ja ei ihan homma pelaa.

Meillä kissa 98cm! Aina nukkuu niin. 120cm sänky on meille kahdelle liian kapea, kun tykkää maata poikittain...

Jos tässä viitataan suoralippaisiin räppikäppeihin, niin juu ei. Mun mielestä rumia ihan kaikilla, mutta taitaa olla teinien keskuudessa yleinenkin juttu. 

Ylipäätään lippikset, en ymmärrä miksei jos se vaan sopii henkilölle. Mielummin lippis kun lierihattu ja #mensfashion. Tosin, olen itse vasta reilu parikymppinen eikä mieskään vielä kolmeakymmentä, joten en kuulu tahdottuun haarukkaan :D

Tää keskustelu on järkyttävä :DDDDD

Me ollaan miehen kanssa kaksin, ja me käydään 90% yhdessä kaupassa. Maksetaan vuorotellen. Pitkässä juoksussa uskon kulujen menevän aika tasan. Tosin minä olen kotona paljon enemmän kuin mies (opiskelen, mies töissä enemmän kuin minä koulussa), joten mies voi jäädä tässä tappiolle kun maksetaan puoliksi kuitenkin. Kiinnostaako se miestä? Ei hemmetissä.

Kun siellä kaupassa ollaan, molemmat saa kerätä kärryyn mitä tykkää syödä - pääasiassa syödään kuitenkin samoja ruokia. "Omat ruuat"-periaate näkyy ehkä siinä jos ostetaan pieniä jugurtteja/rahkoja, koska niissä minä syön erilaisia kuin mies. Jos jommallakummalla tulee kuitenkin kauhea himo toisen valkkaamaan rahkaan, niin voihan sen nyt sitten syödä. Jos haluaa olla yltiökohtelias, voi kysyä toiselta että saisinko mä syödä ton, mutta käytännössä vastaus on aina että kyllä. 

Herkkujen suhteen ilmotetaan jos ollaan toisen nameja syöty - ihan vaan siksi, että joskus esim. pitkänä koulupäivänä ajattelen koko päivän miten kotiin päästyäni otan suihkun ja syön sen jälkeen sitä taivaan aukaisevan ihanaa suklaata telkkarin ääressä. Tällaisten päivien päätteeksi olisi inhottava tajuta ettei sitä suklaata olekaan kaapissa. Ei vie paljoa vaivaa mieheltä laittaa mulle kouluun viestiä että hei, söin nää suklaat loppuun. Ja tadaa - voin mennä kauppaan ja ostaa uuden suklaan kotimatkalla.

Eikö tuo ruokien erottelu lisää hävikkiä? Meillä ainakin miehen työmatka voi venähtää, mulle tulla yllätysreissu ystävän luo tms. Jos sillon toinen ei syö niitä ruokia pois, nii nehän menee pilalle?

Ei ihme että mammojen mielestä arki on stressaavaa, jos näistäkin asioista tehdään ongelmia...