Käyttäjä2410

Kiihotuin mieheni äänestä ennen kuin aloimme edes sekstailla tai seurustella, eli pidän. Tosin jotkut eivät sitä osaa, joko heidän sanomiset kuulostaa tyhmältä ei-eroottisen äänen vuoksi tai sitten eivät osaa puhua oikeita asioita.

Voi siis olla väärin toteutettuna jäätävä turn-off, mutta jos yhtään kumppania tuntee niin voihan sitä vähän kokeilla. Kyllä se kumppani reagoi jos se ei miellytä.

Mun mielestä 14-vuotiaalle on ihan sopivaa, että ostaa suojat itse. Toki olisi hyvä, että myös äidin suojia saa käyttää ja ottaa vaikka reissuunkin mukaan, mutta ei mun mielestä äidin tarvitse huolehtia että juuri tyttären haluamia on aina kaapissa jos nuorella on pääsy kauppaan ja viikkoraha tarpeeksi suuri. 

Mä en oikein tajua, mies ei selvästi halua että nipistelet tms, mut silti sä jatkat koska "rakastan nippailla"? Pitäiskö sun kuitenkin kunnioittaa miestä eikä jatkaa vaan siks et se on sun mielestä hauskaa?

Musta ihan järkevää. Eihän siinä mitään ideaa ole lisätä vaunuja muutamaa ihmistä varten, jos muutama paikka on jatkuvasti vapaana "alkuperäisessä" junassakin. 

LuigiVinetto kirjoitti:

Käyttäjä2410 kirjoitti:

Tää keskustelu on järkyttävä :DDDDD

Me ollaan miehen kanssa kaksin, ja me käydään 90% yhdessä kaupassa. Maksetaan vuorotellen. Pitkässä juoksussa uskon kulujen menevän aika tasan. Tosin minä olen kotona paljon enemmän kuin mies (opiskelen, mies töissä enemmän kuin minä koulussa), joten mies voi jäädä tässä tappiolle kun maksetaan puoliksi kuitenkin. Kiinnostaako se miestä? Ei hemmetissä.

Kun siellä kaupassa ollaan, molemmat saa kerätä kärryyn mitä tykkää syödä - pääasiassa syödään kuitenkin samoja ruokia. "Omat ruuat"-periaate näkyy ehkä siinä jos ostetaan pieniä jugurtteja/rahkoja, koska niissä minä syön erilaisia kuin mies. Jos jommallakummalla tulee kuitenkin kauhea himo toisen valkkaamaan rahkaan, niin voihan sen nyt sitten syödä. Jos haluaa olla yltiökohtelias, voi kysyä toiselta että saisinko mä syödä ton, mutta käytännössä vastaus on aina että kyllä. 

Herkkujen suhteen ilmotetaan jos ollaan toisen nameja syöty - ihan vaan siksi, että joskus esim. pitkänä koulupäivänä ajattelen koko päivän miten kotiin päästyäni otan suihkun ja syön sen jälkeen sitä taivaan aukaisevan ihanaa suklaata telkkarin ääressä. Tällaisten päivien päätteeksi olisi inhottava tajuta ettei sitä suklaata olekaan kaapissa. Ei vie paljoa vaivaa mieheltä laittaa mulle kouluun viestiä että hei, söin nää suklaat loppuun. Ja tadaa - voin mennä kauppaan ja ostaa uuden suklaan kotimatkalla.

Eikö tuo ruokien erottelu lisää hävikkiä? Meillä ainakin miehen työmatka voi venähtää, mulle tulla yllätysreissu ystävän luo tms. Jos sillon toinen ei syö niitä ruokia pois, nii nehän menee pilalle?

Ei ihme että mammojen mielestä arki on stressaavaa, jos näistäkin asioista tehdään ongelmia...

Jos teillä menee kulut tasan ja maksatte vuorotellen niin silloin kyseessä on sama tilanne kuin jos ruuat ostettaisiin erikseen. Myös silloin kulut menee tasan kun kumpikin ostaa ja maksaa omat ruokansa.

Silloin vasta voidaan puhua yhteisistä ruuista kun jääkaapista voidaan syödä mitä vaan ja milloin vaan ilmoittamatta ja toinen syö enemmän ja maksaa vähemmän.

Juu, nimenomaan. Taloudellisesti se lopputulema on sama, vaikka siellä kaupassa molemmat ei osta erikseen omia banaaneja. Se oli mun pointti.

Meillä on yhteinen voi, juusto, kinkku, kuiva-aineet, kasvikset, lihat, kalat, kanat, kananmunat, mehut, maidot, vissyt, pastat, mausteet, leivät, marjat, hedelmät jne. Mutta meillä ei ole yhteisiä ruokia, jos kerrotaan toiselle kun on syöty toisen lemppariherkku loppuun? 

Meinaatko nyt siis todella sitä, että ruuat on enemmän yhteisiä jos toinen maksaa enemmän kuin toinen?