Käyttäjä2351
Seuratut keskustelut
Kommentit
Oltiin ekalla ulkomaan matkalla koko isän puolen suvun voimin. Eli siis meidän perhe (isä(puoli), äiti, minä ja kaksi veljeä), isän vanhemmat, isän veljen perhe (veli, vaimo ja 2v poika), sekä isän eno ja hänen tyttärensä.
Jouduttiin ottamaan lainaa, että päästiin tuohon reissuun. Ei ollut meidän perhe ihan sitä tasoa, joka kesät juoksi ulkomailla. Mutta kun isän vanhemmat täyttivät kumpikin 60 samana vuonna, lähestulkoon pakko mennä. Ja olihan se kiva päästä Espanjaan.
Mutta kyllä se perheiden eriarvoisuus korostui sillä reissulla. Meitä oli siis 12 henkeä. Äiti jotenkin onnistuttiin nakittamaan ruokahuolloksi. (Asuttiin kahdessa pienessä huvilassa. Ruoka piti tehdä itse.)
Äitini teki ruuan, vaikka talossa oli monta muutakin kykeneväistä. Minä autoin äitiä minkä osasin. Olin tuolloin jo 19 ja otti päähän tuo äidin hyppyyttäminen. Yhdessä tehtiin siis. Ja siivottiin, kun vaikeahan niitä astioita on kantaa keittöön asti...
Ja sitten kun isäni setä sairastui, tätini keksi että hän on myös kipeä. Siis isäni setä käytettiin oikeasti sairaalassa, oli tosi huonossa kunnossa. Mutta tädillä oli yskä. Eihän se sitten muka voinut enää mitään tehdä. Ei edes huolehtia 2-vuotiaastaan. Mua ei onneksi nakitettu lapsenlikaksi, mutta muutamia vuosia nuoremmat veljeni kyllä.
Yhtenä päivänä mentiin La Ramblalle. Äitini käteisvarat (yli 200) ryöstettiin parin mustalaisnaisen toimesta. Vitutti ihan tarpeeksi muutenkin, mutta sitten muut vähän alkoivat syytellä. Ne oli SUN rahat, mitkä meni. ei meidän muiden pidä kärsiä. Muut lähti syömään ravintolaan, kun minä, äiti ja isä lähdettiin poliisiasemalle. En voinut ymmärtää, miten minkäänlaista ymmärrystä ei tullut muilta. Isäkin lähti jossain vaiheessa sieltä asemalta syömään, itse hain itselleni ja äidille viereiseltä mäkkäriltä ranut..
Kun tultiin asemalta, muut olivat vain että jaahas, te tulitte. Lähetäänpä takaisin taloille. Ei mitään "miten meni?" kyselyitä. Ei!
Nyt olen ymmärtänyt, että taisi johtua mun ja äitini taustasta. Ollaan siis tultu sukuun "ulkopuolelta". Äiti sai minut 22-vuotiaana. Tapasi "isäni" hyvin yli vuotta myöhemmin. Mutta isä halusi meidät ottaa omakseen ja muutti meidät Ouluun. Isän vanhemmat herppasivat, kun ekan kerran kuulivat minun, avioliiton ulkopuolisen lapsen, kutsuvan isää isäksi. Isä oli onneksi pitänyt puolensa ja sanonut, että kyllä saan sanoa isäksi. Hän kun aikoo olla isä mulle loppuelämän. (adoptoi minut ollessani 15..)
Isä ja äiti saivat kaksi yhteistä lasta, mutta erosivat ollessani 22. Isä on silti edelleen isä. Kyselee miten menee, käy kahvilla välillä. Minä ja miesystäväni käymme hänen luonaan...
Jännää oli/on tämä erikoiskohtelu muulta suvulta...
Niin ja tosiaan, ei mikään treenaaja ole tämä mieheni. On vaan syntyjään hoikka. Laiska kuin mikä, mitä nauraa itsekin :D On nyt Pokemon go:n myötä alkanut kävellä enemmän..
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vähän on, että ulkomuodollisesti yleensä ihminen haluaa samankokoista. Moniko treenaava nainen haluaisi lihavan miehen? Aika hiljaista on.
Eli ainoa mahdollinen syy on sitten tämä ylipainoni? Jättäisi sitten. Miksi se tahtoo kanssani olla, jos seksi ei maistu?
Miksi sinä olisit jonkun kanssa, joka ei viehätä siinä mielessä? Kuitenkin mies on luonani suurimman osan viikosta. Ja ihan pyytämättä...
1 jatkaa
Ja oli kivuliasta.
Ensin sanottiin jonkun sairaanhoitajan toimesta, että ihan on vaan sellaiset kovat menkkakivut. Vittu, en voinut yhdessä vaiheessa edes kävellä.. Mulla tosiaan tuo kylässä ollut ystävä oli ulkomailta. Hän ei oikein osannut käyttää mun kahvinkeitintä ja olin menossa auttamaan, mutta jalat meni alta siinä pahimmassa vaiheessa. Mies joutui auttamaan minut ensin vessaan, sitten takaisin sohvalle.
Kyllä se siis sattui, mutta pahimmat kivut kesti mulla muistaakseni kuutisen tuntia. Sitten pientä menkkakipua ja verenvuotoa. Sitä sitten kestikin muutaman viikon. Mutta tosiaan, jos teet lääkkeellisen abortin, älä ole urhea ja tee sitä yksin. Se sattuu. Ja haluat varmasti jonkun luotettavan siihen vierelle, että voisi edes kädestä pitää kiinni.
Jossain vaiheessa tulee tuntumaan aika pahalta fyysisesti. Kivempi on puristaa toisen kättä kuin sohvan käsinojaa..
Olen nimenomaan nyt mieheni kanssa ollessani päässyt yli paljosta. Ollaan lähdössä johonkin, ja mulla on muka tarve meikata. Mies sanoo, ettei tarvitse.
Ja ostin myös bikinit, koska tunnen, että voin niitä mieheni edessä pitää. Ja pidänkin. Laitettiin mun parvekkeelle semmonen lasten uima-allas ja siinä käydään helteellä rypemässä. Ja kummallakin on hauskaa.
Ja laihduttaisin. Sehän tässä on hauskaa. Minä periaatteessa syön terveellisemmin kuin mieheni. Hän inhoaa suurta osaa "vihreistä". Teen itselleni pieniä salaatteja yms, mutta joskus se tuntuu turhalta. Enkä sitten tee. Halusin tehdä tässä pari päivää sitten kana-kukkakaali-keittoa, mutta kun kukkakaali on kuulemma ällöä...
Hauskaahan tässä on, että jos sanon, että haluaisin laihtua, mies sanoo että miksi? Jos sanon, että siksi, että olisi itsellä parempi olo, niin vastaus on jännä katse ja pään pudistelu..
Eli ei muka tarvitse laihtua, mutta seksi ei maistu samalla tavalla kuin aluksi. Jep. aina ei ratkaisu ole: "näytä samalta kuin lehdissä"..