Käyttäjä2351

Niin, tuli tunnepuuskassa kirjoitettua tuo juttu yöllä. Olen siis 26, mies 29. Ollaan käytännössä asuttu mun luona koko tämä seurusteluaika. Miehellä on isompi asunto kämppiksensä kanssa ja asuu virallisesti vielä siellä, vaikka onkin siellä yötä ehkä 3-6 yötä kuukaudesta. Eli yhteiselossa ei ole ongelmia. Sitä ehkä mietinkin, kaikki on tuntunut niin luonnolliselta, että vähän pelottaa. Kun ei tällaisesta ole kokemusta. Miehellä on pari pidempää suhdetta ja on yhden naisen kanssa asunutkin yhdessä.

Ja nuo työjutut, opiskelut yms. Kannustetaan toisiamme siinä. Mua ainakin vituttaa tämä työmarkkinatuella ja toimeentulotuella eläminen. Ja niin miestäkin. Just haki alansa töihin, kun kaupungissamme kerrankin avautui pari paikkaa. Mut ei tärpännyt tällä kertaa. Lannistavaa. Minä aion hakea taas kouluihin, kun se aika tulee ja mahdollisesti siksi aikaa yrittää vaikka työharjoitteluun työkkärin kautta. Menee hermot tähän sohvalla makaamiseen.

Niin ja tosiaan, yksin olen asunut pitkään, ikäkin varmaan kertoo. Muutin omilleni 20-vuotiaana, mutta jouduin tuossa välissä hetken asumaan vanhempieni luona, kun ei ollut töitä eikä koulupaikkaa ja asunto kävi ihan liian kalliiksi. Nyt sitten olen ottanut asioista paremmin selvää kuin silloin ja pystyn näin työttömänäkin asumaan itsekseni. Halpa kämppä "ei niin hyvällä" alueella, mutta oma kämppä kuitenkin. Ja nykyään tuntuu vielä enemmän kodilta, kun tuo mies on täällä.:) Sekin puhuu mun kämpästä kotina, ei omasta asunnostaan.

Että kai se on oikea tie, yhteenmuutto.:)

Jos asutte kahdestaan, teet joskus vain itsellesi ruokaa. Kun istut syömään ja mies tulee katselemaan, missä vuoat ovat niin kerrot, että mies voi itse käydä kaupasta omansa. Sinä et enää jaksa tehdä kaikkea. Jos miehessäsi on yhtään sitä ns. "miestä", hän ymmärtää kyllä.

Mulla on niin, ettei asuta edes yhdessä. Seurustelua ja mun luona olemista oli jatkunut jo muutama kuukausi ja aloin haluta miehen osallistuvan kotitöihinkin vähän. Kerran satuin sanomaan, että munpa pitää muuten tiskata ennen ruuanlaittoa. Mut hei, eka suihkuun.

Kun tulin suihkusta, keittiö oli puhdas. Mies oli tiskannut ja mulla oli vähän jännä olo. En ollut tarkoittanut kommenttia avunpyyntönä. Kerroin vain, että suihkun jälkeen kestää niin ja niin pitkään ruuan tulossa.:)

Omassa perheessäni kävi niin, että minä olin se, joka lapsena pelasi kiikkupalloa, leikki kymmentä tikkua ja noukki pieneen sankoon nuijapäitä. Eikä vanhemmat koskaan suuremmin kyselleet, mihin mentiin. Synnyin -90.

Ensimmäinen sisarukseni syntyi -96 ja olikin tähän "juoksenteluikään" tullessaan ihan erilaisten sääntöjen alla. Oltiin toki muutettu, mutta heti ulko-ovelta aukesi kiva metsä ja pururata. Silloin 10-12-vuotiaana tuli itse rällättyä nekin metsät läpi kavereiden kanssa, mutta pikkusisaruksia niihin ei niin vain päästetty. Sama juttu kotiintuloajoissa, missä saa liikkua iltaisin, jne..

Sanomattakin selvää, että teknologia on sisaruksilleni aika paljon luonnollisempaa kuin minulle.

Aiemmin kans kertoilin, että miten meillä ehdotellaan.

Nyt kävi eka moka miehellä. Olin tosi maassa.. (äiti oli suht isossa jalkaleikkauksessa, heti seuraavana päivänä mummi tahdistimen patterin vaihdossa, plus itsellä jotain ihme masennusta) Ja istuin sängyllä joskus iltapäivällä sitä itkemässä pois. Mies tuli viereen ja ensin ihanasti vaan halasi ja oli lähellä, mutta sitten heitti:"Sua voisi helpottaa, että ottaisit housut hetkeksi pois ja vain kävisit tuohon makaamaan." Hyvä etten heittänyt sitä ulos. Olin vaan niin rikki, että aloin itkeä yhä pahemmin. Meillä joskus käy vähän ronskimpi huumori, mutta tuo oli täysin väärä ajankohta.

Kommentoin itsekin aiemmin tätä ketjua ja olen edelleen samaa mieltä. Lukea pitää. Ja nimenomaan kirjoja. Normikirjoja.

Mutta haluan myös sanoa, että älypuhelimilla ja tableteilla oppii myös paljon. Itse en niitä käytä tuohon tarkoitukseen, ainakaan vielä. Olen jokseenkin kömpelö niiden kanssa.

Mutta miesystäväni pysyy ajan hermolla politiikassa yms. juurikin tablettinsa kanssa. Ja hän pitää minutkin ajan tasalla. Siinä missä minä aamulla herättyäni menen Iltasanomien sivuille, hän surffailee jo tuoreempia uutisia ja lukee niitä minulle. Katsoo tuoreimpia videopätkiä ja näyttää minullekin, mitä on nyt menossa,

Meni ehkä aiheen vierestä. Mutta siis, kirjat voi edelleen lukea ihan manuaalisesti itse ihania, paperisia sivuja kääntäen. Uutiset saa nopeammin verkosta.