Käyttäjä2351

Muistan lapsuudesta, kun pikkuveli taaperona oli reippaana auttanut pakasteiden säilömisessä ja vetäissyt äitiä suoraan silmäkulmaan pakastimen ovella. Kaupassa oltiin katsottu tosi säälivästi kolmen lapsin äitiä, jolla oli sitten silmä mustana.-.-

Samoin mua ja mun serkkua on katsottu. Mulla tuli siis oman kömmähdyksen takia joskus 18-vuotiaana aika paha musta silmä ja kävin pari vuotta vanhemman miespuolisen serkun kanssa marketissa sen kanssa. Voi että, serkkua jaksettiin mulkoilla. Meinasi kuulemma jo jättää mut kyydistä, kun ei enää olisi jaksanut.:D

Hauskaa, että se on aina heti ekana miehen vika. Ja ei, en väheksy perheväkivaltaa millään muotoa, mutta ei tarvitse heti tuomita tietämättä taustaa.

Olin töissä keittöllä yhdessä yksityisessä päikyssä. Ja kyllä, ruuat oli välillä vähän omituisia. Melkein ikinä ei ollut perunamuusia, vaan useimmiten oli bataattimuusia. Salaatti oli aina täynnä kurpitsansiemeniä. (ja juustokuutioita, vaikka annoin palautetta, että meillä oli kaksi maitoallergiaista)

Kuulemma nämä kokit olivat ravintolakokkeja. Ja sen näki. Turhan hienoa ruokaa tekivät. Ja sitten ihmettelivät kun ei maistunut.

Mulla on ollut ihan sama juttu. Vasta aikuisiällä olen päässyt siitä pikkuhiljaa yli, vaikka edelleen esim. jossain kivassa mekossa tulee fiilis, että en minä saa yrittää näyttää naiselliselta.

Äidiltä tuo selkeästi mulle ainakin perityi. Oli itse minun lapsuudessani "harmaa hiirulainen" ja mullekin osteltiin enimmäkseen shortseja ja t-paitoja kesää varten, kun muut tytöt oli mekoissa ja hameissa. Teini-iässä olisi ollut kiva näyttää nuorelta naiselta, mutta oli aina semmonen olo, että muut katsovat paheksuvasti, jos edes yritän. Meikkaamisen aloitin kyllä yläasteella, mutta se nyt oli lähinnä sellaista tuhruista "pandameikkiä", kun oli sitä tummaa kautta silloin. Lukiossa kadehdin muita nuoria naisia, jotka oikeasti pitivät huolta ulkonäöstään. Ja näyttivät HYVILTÄ.

Mulle periytyi vähän semmonen asenne, että on täyttä turhuutta kiinnittää huomiota ulkonäköönsä. Tärkeämpää on kehittää älyä ja luovuutta.

Mutta kuten sanottu, olen muuttunut 20-vuotta täytettyäni paljon. Nyt olen 26, enkä todellakaan jaksa tuntea syyllisyyttä meikatessani ja valkatessani tarkkaan vaatteita aamuisin. Pukeudun juuri niin naisellisesti kuin haluan. Äitinikin on muuttunut ihan täysin. Oikeastaan se muuttuminen tapahtui hänen erottuaan isästäni. Äiti käytti ennen paljon mustaa ja harmaata, r-collectionin paitoja ja suoria housuja, mutta nykyisin suosii kirkkaita värejä ja kauniita tunikoita, tyköistuvia farkkuja yms. ja on uskaltautunut uusiin hiustyyleihin ja "näyttävämpään" meikkiinkin silloin tällöin. :) Tuo muutos on ollut mahtavaa nähdä.

No mulla oli 300mg ihan vain nukahtamiseen ja siihen, että taittoi kärkipäitä tunteista. 25mg:sta alkoi, tosi äkkiä nousi annostus, kun sietokyky nousi. Nyt olisi vielä reseptillä yksi paketti tuota, mutten viitsi hakea. Olen nukkunut semihyvin ilman, enkä halua enää siihen rumbaan. Kun se sietokyky nousee, niin se nousee. Otin kerran 600mg illalla, mutten siltikään nukahtanut.

Ei tainnut ihan siihen mennä, mutta tiukkaa oli, kun äiti ja isä oli kummatkin työttöminä. Olin tuolloin n. 4v. Oltiin oltu kaupassa ja olin kuulemma haikaillen katsellut hyllyä. Äiti oli kysynyt, että mikäs on. Olin vain sanonut, että "Sitten kun meillä on rahaa, niin voidaanko ostaa noita keksejä?" Vanhemmat oli kuulemma tehneet pikaiset laskutoimitukset ja ottaneet sen keksipaketin koriin.:)

En todellakaan kuulemma tuota kikkaa käyttänyt manipulointiin, vaan tuo on ollut ainoa kerta, kun näin on käynyt. Olin kuullut, kun vanhemmat olivat puhuneet, että rahaa on tosi vähän.