Käyttäjä2278

Ap on siis aiemmin kertonut miniälle ja pojalleen heissä häiritseviä asioita - missähän hengessä niitä asioita on otettu esiin ja kuinka paljon niissä on loukattu miniää ja poikaa? Mistä syistä ap:n ja hänen poikansa välit ovat kireät ja vahingoittuneet? Ovatko syyt sellaisia, että miniän luottamus anoppia kohtaan on heikko, eikä hän siksi halua/uskalla jättää lastaan anopin hoiviin? Emme tiedä näistä syistä mitään, tässä kuulemme vain anopin tarinan ja pettymyksen. 

Minun anoppini taisi olla ensimmäistä kertaa kaksin lapseni kanssa kun lapsi oli jo koululainen. En olisi antanut alle kouluikäisenä lasta mummolaan hoitoon, ihan pätevät syyt siihen. 

Joo, olen samaa mieltä, ei se harrastusorientaatio välttämättä ole autuaaksi tekevä asia, siihen voi liittyä myös epäterveitä piirteitä. Ja  kokematonkin pennun kyselijä voi tarjota aivan erinomaisen kodin koiralle. Ei se tosiaan ole noin yksioikoista. t. 145   

Koiratreeniryhmiin ei vaan mahdu kaikki halukkaat, koska halukkaita on niin paljon ja treeniaikoja ei vaan riitä kaikille sisähalleissa. Yhdistyksen vetävät toimintaa harrastus- ja vapaaehtoisvoimin, resursseja riittää tiettyyn rajaan saakka -eli jäsenten työpanoksen verran.  Ei siinä sen suurempaa sisäpiiriä. Ja tottakai kun yhdistystreeniryhmien tavoitteena on kilpailuihin osallistuminen ja niissä pärjääminen, niihin pyritään valitsemaan sellaisia jäseniä, joilla on mahdollisuus kehittyä lajissa. Samanlaista se on kaikissa urheiluharrastuksissa. 

No jos sinulla olisi vaikkapa viisi koiranpentua myytävänä ja niille olisi 10 halukasta ottajaa, jollain perusteella sinäkin joutuisit tekemään valinnan kenelle myydä koirat. Sheltit ovat aktiivisia koiria ja ne nauttivat kun niillä on tekemistä. Agilitytilastoissa ne ovat mini/medisarjoissa varmaan ykkösrotuna, tai ainakin top3-rotuna. Kai minäkin suosisin harrastavia koteja, jos olisi varaa valita. Kodit joissa on tietämystä koiran kasvatuksesta ja koulutuksesta pystyvät helpommin kasvattamaan koirasta tasapainoisen ja yhteiskuntakelpoisen lemmikin. Kasvattajat yleensä välittävät pennuista ja niiden kohtalosta, ne eivät ole mitään esineitä, vaan niitä on hoivattu parisen kuukautta (on muuten iso työ!) ja ne ovat oman rakkaan koiran jälkeläisiä. Niihin sitoutuu paljon tunteita ja niille haluaa mahdollisimman hyvän elämän.