Käyttäjä2278

Sheltti olisi varmaan ainakin sopiva. Kunhan ottaa sellaisesta yhdistelmästä, ettei vanhemmat ole kovin arkoja. Kannattaa tutustua eri roduille tyypillisiin ominaisuuksiin ja miettiä ,mitä koiralta haluaa. Ja miettiä, millainen koira soveltuu parhaiten omaan perheeseen. Oikea rotuvalinta on a ja o, pitää ottaa rotu, jonka kanssa pärjää ja jolle pystyy tarjoamaan sopivat elinolosuhteet. 

Kaikkein tärkein valinta, minkä ihminen tekee, on valinta kenen lapseksi syntyy, sillä vanhempien geneettinen, sosiaalinen, psyykkinen, kulttuurinen yms. perintö vaikuttaa olennaisesti millainen ihminen meistä muotoutuu. 

Ben Malinen on kirjoittanut häpeästä muutaman kirjan, kannattaa tutustua ja oppia ymmärtämään tuntemuksiaan sitä kautta. Malisen kirjoituksia löytyy myös täältä Internetistä. Lapsi oppii häpeämään itseään kasvaessaan sellaisten vanhempien kanssa, jotka eivät huomaa häntä, ole kiinnostuneita aidosti kuulemaan lapsen mielipiteitä, jotka mitätöivät tai kohtelevat epäkunnioittavasti lastaan. Tällainen kaltoinkohtelu on lapsen persoonaa vaurioittavaa, kaltoinkohtelu ei tarkoita vain lyömistä tai fyysistä väkivaltaa, vaan myös henkistä. Tuo kaikki edellämainittu on sellaista. 

Kysy väestörekisteristä sukuselvitystä varten vanhempiesi väestörekisteriotteita, ainakin ennen on ollut mahdollista tehdä sukuselvitystä. Voit myös ottaa yhteyttä Pelastakaa Lapset Ry:een, se on välittänyt valtaosan kotomaisista adoptioista ja siellä varmasti osataan neuvoa, kuinka toimia. Ehdottomasti kannatta tehdä selvityksiä, biosuvun jäljittäminen ei tosiaankaan tarkoita, etteikö rakastaisi ja olisi onnellinen ja tyytyväinen adoptiosuvun kanssa, ne ovat kaksi eri asiaa. Omien biologisten juurien etsiminen voi olla tärkeää identiteetin kannalta. 

Keskusteluapua on muutakin kuin psykoterapia - voi keskustella mielenterveyshoitajan kanssa tai osallistua ryhmätarapiaan. Ryhmäterapiat ja vertaistuki on osoittautunut vaikuttavaksi hoitomuodoksi, sillä vertaiskokemusten kuuleminen ja omista kokemuksista puhuminen (vapaaehtoista ryhmässä) tutkimusten mukaan usein auttaa. On huojentavaa huomata, ettei ole kokemustensa kanssa yksin, vaan muillakin on vastaavanlaisia tuntemuksia ja ajatuksia, silloin ei koe itseään niin totaalisen erilaiseksi mitä muu maailma, mikä on tervehdyttävää sekin. Huonommuuden tunteet voivat hälventyä. Ryhmäterapia on huomattavasti halvempaa kuin yksityisterapia. Nuorille voi olla omia ryhmiään. Olet vielä nuori, aivosi ovat joustavat ja sinulla on kyky parantua ja elämästäsi tulla kevyempää. Älä pelkää hakea apua, et tosiaankaan ole yksin tuntemuksiesi kanssa, vähintään joka neljäs nuori kokee jossain ikäkautena ahdistus ja/tai masennusoireita. Niissä ei ole mitään hävettävää eikä outoa.