Käyttäjä2237

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että ihmisten seksielämät hiipuu, kun luen useita kommentteja siitä, että vanhempien kuuluisi punkata olohuoneessa! Ei todellakaan!!

Muuttakaa vaan olohuoneeseen ja erotkaa sitten seksin vähyyden tai pettämisen vuoksi vuoden kuluttua.

Mikä estää harrastamasta seksiä olohuoneessa? Kyllä me ainakin naidaan muuallakin kuin makuuhuoneessa vaikka oma sellainen onkin. Tietysti jos on tottunut harrastamaan seksiä vain aviovuoteessa pimeässä peiton alla niin voikin olla vähän vaikea kuvitella muuta.

Vierailija kirjoitti:

Puolison kanssa haettiin 170 ke asuntoon lainaa. Meidän nettotulot ovat yhteensä 5000 e. Meillä on säästöjä 40 ke. Pankki olisi edellyttänyt 35% omarahoitusta, eli 60 ke säästöjä. Säästäminen jatkuu. Meillä ei ole mitään lainoja tällä hetkellä.

Me juuri saatiin about samoilla tuloilla ja säästöillä vähän yli 200k lainaa. Kysyittekö eri pankeista? Esim s-pankista ei oltais saatu yhtään mitään mutta muut näytti kyllä vihreää valoa.

Ja ap:n asiaan, ilman säästöjä taitaa olla aika heikoilla laina saannin suhteen. Minkä ikäinen olet? Voitko vielä alkaa asp-säästäjäksi? Muutaman vuodenhan sitä joutuu säästämään, mutta se nyt n elämässä lyhyt aika, ja loppujen lopuksi kannattaa.

Ei siihen ole mitään taika keinoa, eikä siitä varsinaisesti koskaan välttämättä edes parane. Mä lopettaisin tuon "sit kun" ajattelun, kun oikeasti se laihtuminenkaan ei sitä masennusta paranna. Lääkkeetkin pitää yllä jotain toimintakykyä mutta muuten pitää vaan keksiä ne asiat mitkä tuo itselle onnellisuutta ja jättää ne asiat pois mistä tulee paha olo.

Mä Hyväksyn sen että olen masentunut ihminen, enkä saa sitä itsestäni pois, mutta ponnistelen joka päivä että tulisi tehtyä niitä asioita mitkä pitää yllä hyvää elämää (liikunta, ihmissuhteet, ruoka, lepo, päihteettömyys, harrastukset, työ jne). Sitten joskus repsahtaa ja luisuu tekemättömyyteen ja pimeyteen mutta kun noi asiat on jo rutiinia niin nyt tiedän että pääsen sieltä pois. Ja kukaan muu ei voi niitä asioita mun puolesta tehdä eikä ole kenenkään muun asia minua parantaa tai pelastaa. Toki mulla ei mitään psykoosia olekaan vaan ihan "perus" masennus.

Ei se ole helppoa ja lapsi tulee varmasti ikävöimään, mutta ei mene rikki ja selviää kyllä. Meillä on vuoroviikot pyörineet monta vuotta ja edelleen ikävöin lasta kovasti ja odotan vaihtopäivää, ja lapsikin ikävöi kyllä ja toivoo edelleen että asuttaisi koko perhe yhdessä, sitä en mene kieltämään, mutta kaikesta huolimatta on tasapainoinen ja tosi aurinkoinen ja onnellinen lapsi eikä kenenkään elämä ole tässä pilalle mennyt.

Tärkein edellytys minusta on se, että vanhemmilla on hyvät välit ja lähekkäin asuminen (että toisen vanhemman luona ei sitten ole kaukana kavereista ja koulusta ja sen takia siellä oleminen olisi ikävämpää).

Vierailija kirjoitti:

#Kehorauha[/quotee]

Kehorauha pitäisi antaa tuolle pienelle tytölle, jonka isä oikein kuulutti miten hän nyt on ollut aina - 2 lapsi että on vaan pitänyt tuputtaa ruokaa. Ja sitten hirveä saavillinen aamupalaa joka on sitten pakko syödä vaikka menisi koko päivä. Ei herrajumala, minäkään en syö noin paljon aamulla. Ja kyllähän sen huomaa että ei ole ruokailutottumukset noilla vanhemmilla ihan kunnossa, että jos nyt vaan antaisi sen lapsen itse tuntea oman ruokahalunsa ja pysyä terveenä. Siis tuntuu tosi pahalta katsoa tota pakkosyöttämistä, tuo on väkivaltaa jo.