Käyttäjä2162

Ymmärrän että ottaa päähän. En kuitenkaan usko, että se sinun miehesi on niin kauhea, varsinkin kun on sanonut haluavansa viettää aikaa kanssasi ja osallistuu kuitenkin lastenhoitoon ja kodinpyörittämiseen. Mutta luulen, että hän on ehkä jokseenkin saamaton. Ehkäpä asioide valittamiseen sijaan, voisitkin rohkaista ja kehua häntä. Tehdä viikkolista kodinaskareista joita hän voisi ruksia yli kun olisi tehnyt nämä hänelle jaetut tehtävät - tämä kuulemani ja testauksen mukaan toimii miehiin!!

Ovat innoissaan kun ovat saaneet kaikki listan asiat tehtyä jonka jälkeen heitä voi kovasti kehua😆 Kerronpa sinulle omasta miehestäni: hän on lähes aina töissä, harrastamassa, reissussa tai joissain muualla kuin kotona. Hän tulee aikaisintaan kotiin seitsemältö illalla ehkä kerran viikossa ja muina päivinä 20.30-23 välillä, hän työskentelee myös vkonloppuisin tai reissaa, golffaa ym., Hän osallistuu lastenhoitoon, silloin kun lapset ovat hereillä, eli ei kovin usein, muutamana iltana, mutta lähes joka aamu ja vie esikoisen kerhoon. Hän ei tee kotitöitä. Mutta tekee ruokaa ystävillemme, jos tulevat kylään. Hän myös siivoaa keittiön jos on laittanut esim aamupalaa perheellemme, eli

Pari kertaa viikossa. Mutta hän tuo elannon pääasiallisesti perheeseemme, hän myös maksaa kaikki laskumme. Kahdenkeskistä aikaa meillä on vain välillä iltaisin lasten nukkumaan menon jälkeen, muuten se ei juuri onnistu. Olemme hetki sitten pahassa kriisissä juuri sen takia, koska hän ei ymmärtänyt minua enkä minä häntä. Seksi auttoi vähän ja nyt menemme pariterapiaan keskustelemaan. Mietimme tällöin jo asumuseroa. Pienet lapset ovat iso ilo, mutta myös aikamoinen rasite., jokainen vanhempi kasvaa rasitteen mukana omaa tahtiaan, naiset yleensä nopeammin - miehet hitaammin. Suosittelen teille malttia, lastenhoito-ja siivousavun hankkimista, keskustelua. Kuten joku täällä jo sanoikin, yhteinen kahdenkeskinen vkonloppu voi saada asiat näyttämään ihan erilaisilta. Nyt on rankkaa- mutta se on vain hetkellistä. Ensi kuussa voi tuntua jo toiselta.

Ja mitä "kohujuontajan" rintoihin tulee, niin eivät ne omasta mielestäni ole mitenkään törkeät: isot kyllä, ja silikonin malli ei ehkä ihan paras ja lähtee aika ylhäältä, koska hänellä varmaan ollut aika pienet rinnat luonnostaan. Mutta kaunis nainen ja ihan kauniit rinnatkin. Hän on kyllä sen verran nuori ja viehättävä, ettei olisi rintoja tarvinnut, ellei nyt rinnat olisi olleet täysin olemattomat. No mutta hänellä varmaankin olivat erilaiset suunnitelmat uralleen ym, joten rinnat ovat ehkä tuottaneet hänelle muuta tavoittelemaansa hyötyä kuten julkkistatuksen.

Mikäli silarit laittaisin, itselläni ne näyttäisivät erilaisilta ja lähtisivät luontaisesti alempaa koska iho on jo valmiiksi venynyt, eikä tarvitse muuta kuin täytettä. Lisäksi valitsisin mahdollisimman luonnollisen näköisen mallin, esim pisara, jolloin rinnat eivät näyttäisi ilmapalloilta.

Vierailija kirjoitti:

Huomaan miehenä ajattelevani silareista jotenkin ristiriitaisesti. - Tarkoitan, että en ymmärrä, että jos mies (tai nainen) ostaa itselleen 50 000€ - Jonka arvo "sulaa" puoleen mahdollisesti alle kymmenessä vuodessa, niin harva -ellei city vihreitä lasketa- pidä asiasta kummoistakaan paheksuntaa tai ihmettelyä. Kun naien (taikka mies) viidenneksään tuosta summasta eli 10 000€ -muokatakseen itseään tai panostakseensa omaan hyvään oloon -jonka merkitysarvon säilyminen on toki paljon vaikeammin laskettavissa, mutta jota on kuitenkin hyvin helppoa pilkata ja syyttää mm. pinnallisuudesta ja kevytmielisyydestä. 

- Sinänsä miehenä en ymmärrä naisia tai miehiä, jotka ihannoivat suuria rintoja. - Toki ne voivat olla esteettisesti kauniit, tai kauniimmat, mutta mitä muuta? - Kantajalleen niska ja hartia kipuja? Miesten pitkiä  -muka imartelevia- katseita? - ja toisten naisten kuiskuttelua seläntakana? 

Lopuksi kieltämättä minulla on vaikeuksia pitää täysin uskottavana naista, joka on sitä mieltä. että hänen paras ominaisuutensa ovat hänen rintansa.   

Hmm, kukaan ei ole sanonut, että pitäisi rintojaan parhaana ominaisuutenaan. Ja onhan se totta, että jos luonnostaan on aina ollut keski/isorintainen, niin kyllähän se tuntuu vieraalta kun rinnat ovatkin hävinneet., eivätkä ne tunnu samalta ja niitä saa nostaa kun pesee nahkapussukoiden alta, lisäksi venynyt nahka pullahtaa ulos rintaliiveistä vaikka olisi minkälaiset 😆 Sijoituksenahan se on visuaalinen käyttötavara, jonka arvo laskee heti asennuksen jälkeen. Kuitenkaan sitä ei voida mitata oikein rahassa, sillä se tuottaa konkreettista mielihyvää omistajalleen ja tässä tapauksessa sillä

Voi olla jopa positiivisia terveysvaikutuksia. Toki leikkaus on aina riski, enkä itse lähtisi leikkiin pelkästään ulkonäköperusteisesti, vaan konkreettisen hyödyn saavuttamiseksi. Muutenkin synnytykset ja raskaudet muuttavat naisen kehoa tavalla jota mies ei välttämättä ymmärrä. Miltä sinusta tuntuisi jos puolet peniksestäsi vietäisiin pois? Tai yhtäkkiä menettäisit kaikki hiuksesi? Entäpä jos nainen on menettänyt kokonaan rintansa esim rintasyövän perusteella.. Mielestäni rinnat ovat olennainen osa naiseutta, ei toki ainoa, ja naisella on oikeus muuttaa sitä, eikö se

Tee hänestä tyhmempää tai pinnallisempaa. Toisaalta kysyinkin juuri asenteita, joten olen iloinen että vastasit rehellisesti ja arvostan mielipidettäsi ja ymmärrän toki kommenttejasi. Varmaan moni muukin on samaa mieltä kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotan sulle yällasta ratkaisua:

Mene teetä raavaimu ja siirrätä se rasva rintoihin.. silikoni on vierasesine elimistössä. Jos siirrätät omaa raavaasi niin elimustösi ei hylji sitä, eikä sitä tarvitse vaihtaa tai poistaa.

Kaikkea hyvää sinulle ja mieti tarkkaan mikä on sinulle hyväksi.

Kysyin tätä vaihtoehtoa muutamalta kirurgilta ja se ei valitettavasti ole ratkaisu minun kohdallani, sillä rasvaa mistä siirtää ei ole tarpeeksi ja toiseksi sillä ei saataisi tarpeeksi hyvää lopputulosta ja rinnat olisivat vain vähän vähemmän tyhjät. Muuten ihanteellinen ajatus.

Toki me keskustelemme jonkin verran asioista ns. Pakolliset. Me myös lähetämme viestejä toisillemme. Minä teen kaikki kotityöt, tosin hän saattaa joskus tehdä ruokaa, ainakin aina silloin kun meille tulee ystäviä kylään, sillä hän on taitava kokki. Hän myös auttaa lasten kanssa aamuisin ja iltaisin kun tulee kotiin, jos vain kerkeää kotiin ennen lasten nukkumaan menoa. Hän hoitaa täysin taloudellisen puolemme, joten minun ei tarvitse kantaa huolta siitä. Muuten minä hoidan kaiken kotona kaupassakäymisestä, pyykkiin, siivoamiseen ym. Toki meille on

Ollut pakko palkata osittaista apuvoimaa esim

Suursiivouksen tekemiseen kerran kuussa. Mutta järjestelmämme toimii hyvin. Haluisin vain että hän olisi enemmän aidosti läsnä kotona ollessaan, eikä seurustelisi kännykän/television kanssa ja yrittäisi kommunikoida paremmin kanssani. Olisi myös mukavaa, jos hän haluaisi tehdä asioita perheenä joskus. Onneksi sentään matkustamme yhdessä perheenä muutaman kerran vuodessa, jolloin "pakolla" saamme olla yhdessä. Rakastan hänessä sitä, että mielestäni hän tekee kaikkensa perheemme eteen ja on toimelias ja toteuttaa asioita. Hänen henkinen antinsa on valitettavasti vain hiukan köyhää, mikä voi johtua myös siitö syystä että tekee niin paljon töitä, eikä

Sitten jaksa kotona.