Käyttäjä2162

Mulla sama tilanne, paitsi että kolmas tulossa. Lapset 3,5 v,1,5 v ja kohta tulee se kolmas. Opiskelen tässä sivussa ja hormoonit on tehnyt mut hulluksi. Mies yrittäjä. Ei pysty ymmärtämään mua nyt yhtään. Oma aika suht kortilla. Olen palkannut hoitoapua, sillä muuten en pärjäisi. Mulla on kavereita, mutta kukaan ei oikein ymmärrä koska lapsia vähemmän/mies enemmän kotona. Kaikkein hirvein kommentti: miksi teitte lapsia ym?! Laita viestiä maijuska19@gmail.com

Lisäisin vielä, että voit hyvin aloittaa lääkisppinnot nyt heti ja tehdä niitä niin pitkään ennen äitiysloman alkamista. Eka vuosi vauvan kanssa ja opiskelu on aika haastava kombinaatio, mitä en voi suositella, olen nimittäin myös kokenut sen.. Mutta kun vauva nukkuu yönsä eli noin vuoden ikäisenä ja jos sen voisi laittaa pväkotiin niin helppoahan sinun olisi sitten taas panostaa opintoihin. Jos tukiverkkoja löytyy, pääset silloin tällöin jopa bilettämäänkin.. Mutta toki olet aina eri tilanteessa kuin moni opiskelukaverisi. Minua itseäni ahdisti se että olin niin kiinni lapsessa.. Mutta siihen tottuu.

Opiskelu ja lapset onnistuu. Itse odotan nyt kolmatta ja teen kauppiksessa maisteriopintoja toisessa kaupungissa, jonne matkaa on 5 h junalla. Teen paljon opintoja etänä. Kun lapset nukkuu pväunia opiskelen, sen lisäksi toinen on pväkodissa ja toisella välillä hoitaja kotona. Joskus matkapvinä kun olen koko pvän poissa, niin hoitaja hoitaa myös illan lapsia. Kuitenkin opiskeleminen on paljon joustavampaa kuin työnteko, joten sinänsä helpompaa hankkia lapsia vielä opiskeluvaiheessa. Mikäli olet varma ettet kuitenkaan tahdo lasta, silloin abortti voi olla vaihtoehto. Abortti tarkoittaa kuitenkin oman lapsen tappamista, vaikka asiaa miten kaunistelisi, se voi olla kova paikka. Juttele kumppanisi kanssa teidän tilanteestanne ja voimavaroistanne. Yleensä kaikkiin käytönnönongelmiin löytyy ratkaisu. Esim. Isompaa kämppää ei tarvitse heti hankkia ym..

Vierailija kirjoitti:

Kysy mieheltäs onko ok jos sidot hänen silmänsä ja kätensä. Hän makaa ja sinä keskityt KÄYTTÄMÄÄN HÄNTÄ oman orgasmisi saantiin. Kyllä miehesi siinä tulee aika nopiaan kun vihdoin saat orgasmin ja lähdet uutta hakemaan. Jahka olet löytänyt mikä tuntuu itsestäsi hyvälle, voitte vaihtaa osia ja antaa miehen kokeilla löytyykö asento mikä tuntuu samalta kun olet itse päällä. Tyyny persauksen alle tai miehen jalat roikkumaan sängyn reunalta on hyvä aloitus. Rohkeasti kysymään

Ihan ok neuvo, mutta sitominen on mielestäni aika teennäistä. Eikä siinä voi oikein toteuttaa kun yhtä asentoa eli nainen päällä jos toinen makaa selälteen. Eikä mies tosiaan halua mitään sitomisleikkejä, olen 30 v, ja meillä jo useampi lapsi. Ja toki olen välillä orgasmin saanutkin mutta toisinaan kalvaa hirveä itsetietoisuus, että miehen kiinnostus vain lopahtaa kesken.

Josefina kirjoitti:

Eli ongelma on se, että stressaat liikaa? mietit mitä mieltä toinen on ja ns. ylitiedostat koko ajan kaiken? 

Juurikin niin, eli mietin liikaa sitä mitä toinen tuntee ja mitä voisin itse tilanteessa tehdä tai miltä tunnun/näytän ym. Olen tavallaan ulkopuolisena tarkkailijana tilanteessa, enkä täten niin läsnä, että pystyisin keskittymään omaan itseeni.. Sitten mietin myös sitä, että jos en saa, se pahoittaa mieheni mielen.. Eli minun on pakko keskittyä välillä myös itseeni, mutta lähinnä sen toisen takia, eikä itseni. Joku sanoi kerran, ettei seksi kanssani tuntunut todelliselta vaan pornoleffalta, koska oli niin teennäistä.. Muutama muukin sanoi olevan huonoa. Mies itse sanoi, että ongelma on se etten keskity itseeni. Mutta en oikein osaa sivuuttaa epävarmuuksiani, enkä edes oikein tiedä millainen "minä" oikeasti sängyssä

Olen? Se vaatii todellista luottamusta ja kotrollin menettämistä, mihin en usko kykeneväni.