Käyttäjä2162

Voimia, hakeudu myös itse lääkäriin, raskaushormoonit usein pahentaa kaikkia mielialaongelmia ym. Teillä varmaan monta ongelmaa ja mies epäkypsä. Eikä tajua moniakaan asioita. Jos pinnan alta löytyy rakkautta ja saat mielesi kuntoon niin kyllä asiat voi muuttua paremmaksi. Allergiat on tosi kurjla ja oon joutunu myös taistelemaan miehen kanssa niistä kun ei usko, että lapsilla allergioita vaikka viety testeihin ja iho- suu ja nielu sekä suolistooireita. Kolmannen lapsen kohdalla jo vähän hiffannut juttuja. :) parisuhdekin jo paljon parempi kun ei oo enää raskaana/ hormooneissa ja sain masennuslääkityksen kohdilleen. Aiemmin riideltiin ihan kaikesta ja väännettiin kättä. Riittää kyllä jos koirat saa ulos aitaukseen. Yritä rauhoittua vähän sen vauvankin suhteen. Ymmärrän että oot ihan loppu. Tarviit omaa aikaa hetken! Joku hoitamaan sitä vähäks aikaa.. kotipalvelu setelit!

Pyydä neuvolasta

Miten sait tietää miehesi touhuista? Tuli vain mieleen, että on aika iso ero siinä kertooko mies omasta aloitteestaan ja sen takia että itsellä on paha olla tilanteessa ja haluaa olla rehellinen kuin että jää kiinni ja pakon sanelemana joutuu paljastamaan asioita. Meilläkin lapsia ja avioliitossa, mutta en usko että saisin koskaan tietää ainakaan mieheltäni jos hän minua pettäisi. En jotenkin usko, että sinun kannattaa jäädä tuohon suhteeseen.. Vasta kuitenkin yksi lapsi. Entä

Kun mies tahtoo lisää, tai niitä tulee lisää ja homma palaa samoille raiteille, tai jos niin ei käykään, epäilet että niin käy:. Se tulee varjostamaan suhdettanne. Alkuaikoina näin mieheni suutelevan toista naista, enkä ikinä ole unohtanut sitä. Huomaan että

Se vaikuttaa yhä minuun jossain määrin, vaikka siitä on jo useita vuosia ja tapahtui ennen lapsia ja naimisiinmenoa. Silti välillä

Mietin, voinko koskaan ikinä luottaa 100 % kumppaniini. Tunnen, etten voi, mutta yritän olla sen vaikuttamatta minuun. En nää sinulle kyllä muita vaihtoehtoja kun eron. Niin

Pahasti miehesi on pettänyt luottamuksesi, ei kerran vaan monesti. Asunnot ym

Kyllä järjestyy.

Meillä käy siivooja kerran kolmessa viikossa: pesee lattiat, imuroi, järjestelee, pyyhkii pölyt, vaihtaa lakanat, pesee uunin/jääkaapin, laittaa pyykit.. tekee extraa kun pyydän jtn erityistä esim pesee parvekkeen lisämaksusta. Lähes 200 m2, 5-7 h kerralla. 70-100 e/kerta. Tämän lisäksi maksan kotiapulaiselle, joka hoitaa lapsia/kotia 2-3 krt viikossa 4-5 h, esim tiskikoneen tyhjennyksestä, järjestelemisestä, pyykkien laittamisesta, roskien viennistä noin 150 e vko, mikä sis. Siis nämä avustavat kotityöt ja lastenhoitoa.

Mies ei tosiaan ole jättämässä reissuaan väliin, sillä heitä lähtee yli 10 miestä sinne ja hän on reissun pääjärjestäjä. Hän luottaa siihen, ettei vauva tule ennen laskettua aikaa kun muutkaan ei ole tulleet. No jännityksellä katsomme miten käy. Vielä muutama pvä sitten uhkaili muuttavansa pois, kun olen niin hormoonimonsteri. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan muuta. Sanoisin että aika kivat fiilikset lähteä tässä tilanteessa sitten synnyttämään perheeseen uutta tulokasta. Täytyy toivoa että asiat rauhottuu kun uusi vauva on täällä, ehkä mieskin tykästyy minuun uudelleen.? Ainoat hyvät puoleni kuulemma on, että hoidan hyvin lapsia ja kotia ja olen joskus ihan kiva. 🙈 Oisi ihan kiva kuulla kommentteja, että onko sellaisia miehiä edes jotka ottavat paljon vaimoa raskausaikana huomioon?

Järjestäkää yhdessä tai järjestät miehellesi ylläriksi yhteisen loman.. Yleensä jo kahdenkeskinen aika kun sitä on tarpeeksu auttaa löytämään kumppaniin kadotetun yhteyden. Lisäksi voitte yrittää pariterapiaan hakeutumista. Yleensä asiat eivät ole niin huonosti kuin miltä ne näyttävät. Tarvitsette vain yhteyden ja keskustelua.. Moni muu asia ratkeaa sitten, jos parisuhde on muuten hyvä, ja rakkautta vielä löytyy, vaikka tuntuisi että sekin olisi kadoksissa. Itsellä hormoonit vaikutti aika paljon, kiire lasten kanssa ja yhteisen ajan olemattomuus, sai minut levottomaksi ja tunsin etten osannut enää olla mieheni kanssa, emme keskustelleet ym ja riitelimme, ja ajattelin tosissani että meillä on aviokriisi. Kävimme terapiassa ja vietimme 2 vkon loman vaikkakin lapset olivat mukana.. jotenkin moni asia helpottui kun saimme vihdoinkin aikaa. Ensimmäinen viikko oli vähän hankalaa ja riitelimme jonkin verran, mutta jotain välillämme tapahtui ja mies kuunteli minua kun olimme tilanteessa jossa meillä ei ollut kiire. Huomasin myös muutoksen hänen toiminnassaan ja olen myös yrittänyt keskittyä omiin tuntemuksiini, miksi minusta tuntui pahalta ja mitä toivon kumppaniltani. Olemme erilaisia ihmisiä, emmekö ajattele asioista samoin. Oli mukava ymmärtää miehenkin näkökulmaa.. Pitää myös ymmärtää välillä hellittää ja antaa tilaa toiselle. Se on yllättävän vaikeaa.