Käyttäjä2108

Vierailija kirjoitti:

Oli ihanaa jos joskus sai lukea kirjaa rauhassa.

Aina olisi pitänyt katsoa pienempien sisarusten perään, tai tehdä muita taloustöitä.

Olin kuitenkin vain ihan alakoululainen ja olisin nauttinut lukemisesta ihan valtavasti.

Isäni uhkasi minua fyysisellä väkivallalla ja kirjojen polttamisella saunan uunissa, jollen tottele käskyä 'lähteä hommiin'.

Vielä nykyisin tunnen syyllisyyttä, jos vapailla luen kirjoja.

Palstalla käyminen on jo ihan syntinen nautinto.

Lapsuuteni vietin 80-luvulla.

Köyhää oli monella tavalla, mutta kurjinta kaikesta oli henkinen köyhyys ja näköalattomuus.

Menin naapuriin lukemaan Aku Ankkoja .Istuin siellä tuntikaupalla ja nautin hiljaisuudesta.

Monta kertaa jouduin lukemaan koulun kokeisiin peiton alla taskulampun avulla kun ei saatu polttaa valoja kun ukko käski. Sekin aiheutti sisäistä stressiä joka on vaikuttanut koko elmään. 

Vierailija kirjoitti:

Perheen kesken (itse yksi kolmesta lapsesta) jaettu litran pullo keltaista tai punaista jaffaa lauantaina saunan jälkeen

Meillä 6 lasta juotiin tsaikkaa ja äidin vastaleivottuja karjalan piirakkoja.

Ei limukkaa milloinkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Heliumfoliopallo vappuna. En saanut sellaista isoa narun päässä olevaa koskaan. Sain vain pienen tikun päässä olevan. Sitäkin vaalittiin kuin kalleinta aarretta ja säilytettiin lässähtänyt folio.

Muistan kun niitä myytiin markkinoilla. Sain markan mukaan ja ostin sillä äidille maljakon. Ei mennyt jäätelöön eikä keitettyihin munkkeihin. 

Kummitäti osti vaaleansiniset nahkakengät ja keltaisen Aku Ankka pyjaman kun täytin 5 vuotta. Se Aku Ankka oli varmaan toista kymmentä vuotta minun sisarusten käytössä. Mitkä laadut ennen vanhaam. Elämäni muisto arvokkaasta lahjasta  .

Muistan vielä tänäkin päivänä miten rakastin niitä kenkiä ja sitä kaunista pyjamaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat kotona ennen 20.00 illalla. Kotona paistettu pulla. Lihapullat, nokkoskeitto -nuo tosin suht yleisiä noiden 10-12 viikkoisten kesälomien aikana (ylityötunteja oli melkein muille jakaa).

Rahasta ei sinäänsä mitään pulaa. (stokkakortii -osta jotain jos tarvitset, tule vain taksilla maksetaan kyl, asunto ostettiin keskustasta 20v vanhana, osakesalkku syntymästä saakka jne)

Mun tyttären yhdellä kaverilla vähän vastaavaa. Rahaa on, mutta vahemmilla ei ole aikaa. Ovat aina töissä tai jossain menoillaan, tyttö on usein yksin kotona. On yläasteella. On usein meillä yötä, jopa kokonaisia viikonloppuja. Ikinä ei ole kumpikaan vanhemmista soittanut mulle ja kysellyt mitään. Eikä laittanut mitään, edes kahvipakettia tms, vaikka tyttö käytännössä asuu meillä kaikki viikonloput. Eikä se sinänsä haittaa, mutta jotenkin outoa olla mitenkään huomioimatta. Kerran kuulin kun tyttö sanoi mun työtölle, että meillä on kiva olla kun me ollaan läsnä ja kuunnellan häntä ja välitetään.Silloin tuli itselle itku. Ei se raha kaikkea onnea tuo. Usein nuorelle se vanhempien läsnäolo kaikkein tärkeintä, vaikka ei siltä aina näyttäisikään.

Tuli minullekin tästä tippa silmään. On arvokas asia, että tyttö saa olla teillä, se varmasti merkitsee hänelle tosi paljon. Olette hienoja ihmisiä!

Sisko majoitti täällä Ruotsissa nuorta teinipokaa oman lapsensa kanssa.Fredde asui melkeen siskoni luona. Äitinsä todella piittaamaton eikä milloinkaan antanut rahaa edes kun lähtivät lomille ja Fredde oli mukana. 

Niin oli äiti kova että tämä fiksu mies ,tänään 50 ja risat, ei ole koskaan seurustellut. Hyvin pyyhkii taloudellisesti ,rahaa on ja firma tuottaa. Säälittää kun noin fiksu lapsi sai sen nuoruuden että ei uskalla aloittaa suhdetta. Sievä mies on kaiken päälle.