Käyttäjä19790

Olin aina se "köyhä tyttö". Asuin lapsuuden ja nuoruuden pienellä paikkakunnalla ja KAIKKI luokaltani asuivat omakotitalossa ja vanhemmat edelleen yhdessä. Minä asuin kerrostalossa yksinhuoltaja äidin kanssa ja isoveljeni. Meille ei koskaan ostettu merkkivaatteita, vaan raha meni elämiseen ja pärjäsin silti hyvin, vaikka sainkin kuulla haukkumista ja halveksuntaa. Kyllä meillä silti oli aina puhtaat ja ehjät vaatteet ja äitini teki kaikkensa, että pysytään "ajan tasalla" muiden samanikäisten kanssa, eli ei meillä ollut nokia 3310, kun muilla oli älypuhelimet. 

Mutta se marketin halppiskama kelpasi paremmin kuin hyvin, enkä edelleen osta merkkituotteita tarkoituksellisesti, vaikka rahaa olisikin. 

Onko kumppanisi 19-vuotias myös? Ymmärrän kyllä täysin, että haluaa odottaa vielä, nuoria olette kuitenkin. Lapset sitovat koko loppuelämäksi ja rajoittavat elämää kuitenkin, joten ihan ymmärrettävää että haluaa vielä elää niinsanottua "omaa elämää"