Käyttäjä1973

Tulipa surullinen olo näitä kirjoituksia lukiessa. Muistan oman nuoruuteni, jonka huomiotaherättävän ruma ulkonäkö tuhosi. Olin koulun rumin tyttö jota haukuttiin koulussa ja missä hyvänsä liikuinkin. Minulle naurettiin ja huudeltiin kommentteja rumuudestani. Kukaan normaalinnäköinen ihminen ei voi tietää miltä tällainen tuntuu. Minulla oli salaisia ihastuksia koulussa, mutta en silloin vielä täysin tajunnut miten unelmani eivät koskaan voisi toteutua. En ymmärtänyt sitä että minunlaiseeni ei kukaan voisi koskaan ihastua. Kaikki luokkatoverini alkoivat seurustella, menivät naimisiin, kuten myös nämä ihastukseni kohteenikin. Unelmani haihtuivat. Elämäni oli synkkää ja yksinäistä. Paras ystävänikin sanoi minulle että hän tekisi itsemurhan jos olisi minun näköiseni. En tehnyt itsemurhaa vaan päätin erilaisin keinoin muuttaa ulkonäköni. Ja olen onnellinen siitä etten päättänyt päiviäni koska minulla on nyt ihana mies ja ihanat lapset, olen terve ja erittäin nuorekaskin ikäisekseni. Mutta kun ajattelen menetettyä synkkää nuoruuttani, tunnen aina hirveää ahdistusta.

Lakkaraejuusto on taivaallisen hyvää! Olen hurahtanut siihen niin että minun on saatava sitä iltapalaksi joka päivä 2 purkkia. Ei voi enää parempaa herkkua olla!!!

Minun äitini ei juonut koskaan ja kuitenkin minulta puuttuu tuo vako. Mistä muusta se voi johtua???

Poikkeavan ja erikoisen näköinen. Miehet kiertävät kaukaa.