Käyttäjä134

Kannattaa hakea oikaisua tuohon päätökseen, esim tuolla lukee selvästi että palautuksista vähennetään åuolison mätkyt ja vain ylijäävä osa huomiodaan toimeentulotuessa.

http://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=475eb25c-8eed-464f-…

Tosi epätarkka kuva mutta mitään viivaa ei kyllä tuosta kuvasta erotu. Ei ainakaan siinä kohtaa johon plussaviiva tulee. Jotain vaaleanpunaista surtua toki näkyy mutta aivan liian kaukana testiviivasta.

Vaikea antaa vinkkejä kun et kerro mikä siinä nukahtamisessa on vaikeaa.

meillä tuonikäisenä ovat nukahtaneet niin että lapsi laitetaan pinnasänkyyn ja aikuinen makoilee sängyn vieressä lattialle. Lapsi touhuaa sängyssä omiaan, seisoo ja kävelskelee, petaa sänkyää, höpisee omiaan kunnes rauhoittuu unille. Jos lapsi itkee niin pinnanraosta silitellään jalkaa/selkää mihin nyt yltääkään ja hyräillään jotain laulunpätkää. Hätätilanteessa voi ottaa hetkeksi syliin rauhoittumaan. Sit ku lapsi on rauhallinen niin siinä on hyvää aikaa roikkua kännykällä netissä. 

Sitte ku lapsi ei tarvi enää tyynnyttelyjä vaan riittää että aikuinen makaa lähellä voipi ilta illalta siirtyä vähän kauemmas lapsen sängystä ja lopulta ulos huoneesta. 

Meillä on välillä ollu taulukko jossa päivä jaettu ruoailujen avulla osioihin. Sit jos lapsi osaa käyttäytyä se yhden välin nätisti (esim välipalasta päivälliseen) niin ruoan jälkeen saa sit raksin ruutuun ja kun rakaeja on sovittu määrä niin joku palkinto. 

Toinen vaihtoehto kerötä vaikka helmiä purkkiin ja kun purkki on täynnä niin palkinto tulee.  

Sit jos tuntuu mahdottomalta käytyyäytyä hyvin noin pitkään niin aluksi väli voi olla vaikka tunninkin että lapsi innostuu hommasta. Noilla rakseilla ei aleta uhkailemaan tai neuvottelemaan, etuköteen sovitaan säännöt milloin raksi menetetään ja siitä pidetään kiinni. 

Oleellistahan tuossa olis että olis ees yksi turvallinen aikuinen kenen syliin uskaltais mennä ja jolla olis myös aikaa ottaa tarvittaessa syliin. Ei läheskään kaikki 3 vuotiaat tarvi niin niitä kavereita eikä kaipaa yhteisleikkiä.

meillä esikoinen aloitti 3 vuotiaana ryhmäperhepäivähoidossa, istui siellä aikuisten kanssa piirtämässä ja omahoitajan sylissä kuuntelemassa kirjaa. Leikki enimmäkseen pikkuveljensä kanssa joka oli samassa ryhmässä.  4 vuotiaana vasta yhtäkkiä heräs kaipaamaan kavereita ja yhtäkkiä olikin sitten suosittu leikkikaveri ja se joka päätti mitä leikitään ja pomotti välillä koko ryhmää. 

Mä itse ressasin alkuun lovastikin sitä lapsen kaverien puutetta ja ettei muka sopeudu ryhmään mutta eipä hän sen ikäisenä vielä ollu kiinnostunu, olennaista oli se yksi turvallinen aikuinen niin hän viihtyi hyvin.