Käyttäjä11481

Asuin hyvin pienessä ja ahdistavassa kylässä lapsena, isovanhempieni luona koska nuori äitini oli jättänyt minut heille. Ennen kuin saavutin täysi-ikäisyyden, kylän 5/7 mies oli jollain tavalla käyttänyt minua hyväkseen, yksi erityisesti meni pitkälle, mutta uskokaa tai älkää, hän ( siis SE ) antoi oikeasti karkkeja, mielissäni otin ja söin, koska muuten en niitä juuri saanut. Nyt kun kirjoitan, tämä näyttää hirvittävältä asialta, ja näin vanhemmiten nämä tapahtumat pyörivät ja ahdistavat todella paljon elämääni. En tiedä mihin olen ne aiemmin lokeroinut, mutta ihmismieli on varmaan tällainen. Äitini sanoi kahdeksan vuotta sitten minulle, että hänen muuttaessaan ulkomaille tulevan miehensä kanssa, ajatteli minulle olevan parempi paikka äitinsä ja isänsä luona koska olin jo tottunut heihin?? En ole koskaan aiemmin kertonut kenellekkään näitä asioita, ja edelleen näin kirjoitettunakin tuntuu kauhealta, että olen kokenut tällaista. Kumpa olisi, tai ei tietenkään, joku kohtalotoveri, jonka kanssa voisi purkaa tuntoja puolin ja toisin.