Käyttäjä10803
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Opettaja on koko vuoden laittanut päivittäin vähintään yhdeltä tunnilta, pääsääntöisesti useammalta per päivä, koko luokalle ryhmämoitteita, kuinka ruokalaan meno viivästyi juttelun takia, välitunnille ei päästy juttelun takia, jne. Merkinnöissä opettaja ei ole maininnut, että viestit ovat koskeneet koko luokkaa, vaan kirjoittanut sellaiseen muotoon, että häiriö on johtunut juuri meidän lapsen käytöksestä ("tunnilla juttelua", "levotonta käytöstä", jne.).
Syksystä alkaen olemme kotona ottaneet nuo viestit vakavasti, olemme antaneet lapselle rangaistuksia pelikiellosta kaverikieltoon, kotiatestia, on ollut kuukausitolkulla ilman puhelinta ja emme ole päästäneet harrastukseen. Rangaistukset siksi, että koulukäytös muuttuisi.
Kotona lapsi on itkenyt, ettei varmasti ole tehnyt mitään. Olemme sanoneet, ettemme usko häntä, vaan opettajaa. Niin paljon Suomessa on juttua siitä, että lasta ei tule uskoa, vaan opettajaa, joten näin olemme toimineet.
Nyt tilanne kotona on kärjistynyt äärimmilleen. Lapsi itkee päivittäin, ettei halua mennä kouluun, inhoaa koulua ja opettajaa, koska omasta mielestään käyttäytyy hyvin, ei häiritse tunteja, eikä muutakaan toimintaa, mutta silti tulee merkintöjä Wilmaan.
En ole kehdannut puhua kenellekään luokkakaverin vanhemmalle noista merkinnöistä ennen eilistä, jolloin selvisi, että päivittäiset merkinnät ovat tulleet kaikille luokan oppilaille, myös niille, ketkä eivät ole osallistuneet häiriköintiin. Olin yhteydessä useampaan luokkakaverin äitiin, jotka vahvistivat asian ja heidän lapsensa sanoivat, ettei lapseni ole syyllistynyt näihin Wilmassa syytettyihin tapahtumiin, vaan luokassa on N 4 oppilaan porukka joka häiriköi, mutta opettaja laittaa heidän häiriköinnistä merkinnän koko luokalle.
Olemme siis rankaisseet ja syyttäneet lastamme elokuusta nyt toukokuuhun asti aivan turhaan. Nyt lapsi taas aamulla itki, ettei lähde kouluun, kun tulee kuitenkin syyttä merkintöjä. Puhuimme lapselle, että nyt tiedämme kyseessä olleen ryhmämerkintöjä, eikä hänen henkilökohtaisia merkintöjä ja pyysimme anteeksi häneltä. Mikään ei kuitenkaan hyviltä sitä, kuinka riitainen ja rangaistuksia täynnä tämä toinen kouluvuosi on ollut ja saanut lapsen inhoaman koulua ja opettajaa.
Olen syvästi katkera opettajalle, että on turhilla merkinnöillä saanut tällaisen tilanteen perheeseemme. Voin itsekin sanoa intiaani ko. opettajaa todella paljon. Miksi merkinnät koko luokalle, eikä niille, ketkä oikeasti käyttäytyy huonosti?
Ketä varten sinä lastasi kasvatat? Ympäristöä, jolle voit esittää upeaa entisajan vanhempaa, joka viis veisaa lapsestaan oikeasti, kunhan saa muilta aikuisilta kiitosta, kun nyt NIIIN HIENOSTI LASTA RANGAISTUKSILLA KASVATETAAN...
Voi apua. Sääliksi käy lastasi, kun on noin käsittämättömän typerät vanhemmat. Opettaja on toiminut väärin myös, tottakai, mutta SINÄ olet vastuussa lapsestasi, ja sinun pitäisi olla lapsesi puolella, aina. Ja tämä ei tarkoita sitä, että lapsi saisi tehdä mitä vaan. Vaan sitä, että kun olet nyt koko vuoden nähnyt että teidän toimenne eivät ole saaneet aikaiseksi toivottua lopputulosta, niin MIKSI olet vaan jatkanut ja jatkanut? Miksi et ole kuunnellut lastasi, jos hän on kertonut että ei ole häiriköinyt, ja kysynyt asiaa opettajalta?
Mene todellakin itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Minkäs sille voi, jos kumppania ei löydy, mutta lasten olisi hyvä saada jonkinlainen perhemalli / parisuhdemalli. Siinä mielessä moni ”keskityn nyt lapsiin” -vanhempi tekee lapselleen karhunpalveluksen, vaikka luulee olevansa joku ihannevanhempi. Ei ole.
Ai jeesus mitä paskaa... Just vähän aikaa sitten olin kaverin luona, kun tämä hempeili uuden miehensä kanssa, makasivat päällekkäin sängyllä ja pussailivat. Ja naisen poika tuijottaa telkkaria sellainen ahdistunut ilme naamalla, ilme, jonka tunnistan niiiiin hyvin omasta lapsuudestani.
Syy miksi mä en halua nyt etsiä parisuhdetta, on traumat omasta nuoruudesta, kun vanhemmat erosi, ja varmaan sitten halusivat näyttää mulle kivasti jotain parisuhde/perhemallia siten, että unohtivat mut käytännössä kokonaan kun olivat niin rakastuneita uusiin puolisoihinsa. Äitini varsinkin sekoili oikein huolella.
Ja nyt seuraan toisen ystäväni uuden suhteen virittelyä. Nainen joka on ennen ollut tosi hyvä äiti lykkää nyt teiniään jatkuvasti kenen tahansa hoteisiin, jotta saa lemmiskeltyä uuden puolisonsa kanssa.
Eli kyllä: mä ajattelen mun lapsia. Heidän isällään on uusi suhde, joka onneksi myös alkoi vasta reilusti eron jälkeen konkreettisesti, oli etäsuhde alkuun.
Mä en kestäisi jos mun lapset joutuisi kokemaan sellaisia hylkäämisen ja epämukavuuden tunteita, mitä itse koin nuorena kun vanhempani erosivat ja alkoivat uusiin suhteisiin. Varsinkin kun nyt olen nähnyt niiden mun mielestä ihan parhaiden äitien alkavan uusiin suhteisiin, ja aina ne lapset tavalla tai toisella jää jalkoihin niissä aikuisten kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole.
Minä laittaisin puolison puhumaan äitinsä kanssa, että kuka se lapsi olikaan. Jos ei muutu ääni kellossa, sayonara! Tuollaista kummajaista en kaipaisi elämään.Hän on äitinsä puolella tässä asiassa. Öh, miksi olisin vienyt muutaman päivän ikäisen vauvan suuriin juhliin... eikä miehen puolelta kukaan ole edes käynyt vauvaa katsomassa. Olisin odottanut, että olisivat vihdoin ristiäisiin tulleet.
Hämmentävää. Kai nyt järkikin (todennäköisesti kaiken maailman suositukset myös) sanoo, ettei parin päivän ikäistä lasta viedä mihinkään suku karkeloihin tai muihin isoihin tilaisuuksiin. Mies on nyt kyllä yhtä kujalla äitinsä kanssa.
Miksi sitten vastasyntyneitä on kauppakeskuksissa, vappujuhlissa, grillijuhlissa jne., mutta yllättäen isoäidin 60v-synttäreillä ei voi edes käväistä. Eikähän sieltä olisi löytynyt hiljainen paikka vauvalle ja olisi voinut poistua ennen vieraiden tuloa. Mutta ei, kun juuri nuo juhlat oli vastasyntyneelle vaaralliset.
Isoäiti tietää, että ei ole minkään arvoinen miniän silmissä, joten miksi mennä lapsenlapsen ristiäisiinkään. Voihan se saada isoäidiltä sen pöpön, joka jäi synttäreillä saamatta.
Vaunuissa nukkuvat vauvat eivät ole vastasyntyneitä. Ne ovat yleensä 1,5 -11 kk. Johtuu ihan siitä, että synnyttäminen on rankkaa, siinä repeää perse ja toipuminen vie aikaa.
Höpöhöpö. Mä olin tokan lapsen kanssa alle vuorokausi synnytyksestä istumassa anoppilassa juhlapöydässä - ai että oli ihanaa päästä syömään hyvää ruokaa kaikessa rauhassa, kun vauvalle oli sylittelijöitä tarvittaessa. Tosin hän oli unikeko, ja nukkui tuolloinkin koko ruokailun ajan.
Eikä mulla ekan jälkeen, eikä kolmannenkaan ( hän syntyi etuaikaisena, joten jouduttiin olemaan sairaalassa 4 päivää) ole ollut mitään ongelmia liikkua ihmisten ilmoilla.
Eikä ole ollut juuri kenelläkään ystävällänikään. Toki joillain on, mutta enemmän se tuntuu olevan täällä av-palstalla, kun kaikki on vaikeaa.
PS. Itse olen ollut aikanaan äitini anopin ( eli mummini) 60-v juhlien nuorin vieras, muutaman päivän ikäisenä. Sitä aina muisteltiin kun olin lapsi, kun kaikki oli niin ihastelleet. Ja eloon jäin siitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei vanhempani tai kukaan sisaruksistani mennyt veljen esikoisen nimiäisiin.
Ei saatu kutsua.
Jälkikäteen silloinen käly eli lapsen äiti ihmetteli, että olisihan sen päivän voinut kysyä.
Varmaan kälyn vika, eiks niin? Veli itse ei voinut kutsua perhettään?
No ei se kyllä oikeasti vaadi älyttömiä määriä ylläpitää tuollaista painoa, jos on täysin liikkumaton, kuten tuon kokoiset yleensä ovat. Rasvakudos on varsin passiivista, eikä kuluta juurikaan energiaa.
Eli jos tuo ihminen haluaisi vain pitää painonsa ennallaan, hän tuskin voisi syödä juurikaan enempää kuin ihan normaalipainoinen liikkuva ihminen. Veikkaisin että korkeintaan 3000kcal päivässä ilman että lihoisi.
Aina näytetään, kuinka noin lihavat ihmiset ihmiset syövät ihan hirveästi: no he myös lihovat koko ajan enemmän ja enemmän. Ja se luo sen mielikuvan, että lihavat söisivät AINA ihan hirveästi. Sellainen lihava, jonka paino pysyy paikallaan ei syö.