Käyttäjä10803

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa kysyttiin yleisesti abortin oikeutukseta,ei pelkästään Suomessa vaan koko maailmassa.

Suomen tilanne on hyvä,mutta voisivatko puolustajat ottaa kantaa myös myöhäisabortteihin?

No mun mielestä siinä on puntarissa kaksi asiaa: 1) naisen oikeus päättää kehostaan ja 2) alkion/sikiön oikeus elämään. Mitä myöhäisemmistä viikoista puhutaan, sitä enemmän painoarvoa jälkimmäinen saa. Mun mielestä Suomessa tää asia on tällä hetkellä aika hyvässä balanssissa. Ehkä enemmän voisi panostaa siihen, että tuetaan naisten mahdollisuutta saada lapsi jos sen haluaisi pitää, mutta taloudellisten tms. syiden vuoksi pelkää ettei pysty tarjoamaan hyvää elämää lapselle. Mutta lapsen pitämiseen ei myöskään saisi painostaa.

En muista,että ap olisi kysynyt Suomen tilanteesta tai aikaisista aborteista,vaan yleensä oikeutuksesta aborttiin. Toivottavasti kaikki alapeukuttaneet tajusivat sen. Sikiön kehitys on varsin nopeaa ja naisen mieli muuttuu joskus laidasta laitaan. Joissain maissa tämä äidin tilanne otetaan huomioon vielä loppuraskaudessakin,ja raskaus keskeytetään. Onko silloin kaikkien alapeukuttaneiden mielestä kyse naisen oikeudesta vai turhasta toimenpiteestä?

Mielestäni suomessa on erinomaisen hyvä aborttilainsäädäntö, joka ajattelee raskauden alussa naista, ja siinä kohtaa kun sikiö alkaa olla elinkelpoinen, ei abortti ole enää mahdollinen, eli siinä kohtaa tulee sikiön oikeudet myös peliin.

Tosin saahan vanhemmat kyllä kieltää syntyneeltäkin lapselta elossapitävät hoidot, jos eivät niitä halua.

Mutta kuitenkin: ei ole millään lailla tarpeellista venyttää aborttioikeutta koko raskauden pituiseksi, se miksi se on sinne 24 viikolle asti johtuu siitä, että kaikkia vakavia poikkeamia ei nähdä ennen kuin 18-20 viikoilla. 

Tämä siis yhden aborttioikeuden kannattajan mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.... kirjoitti:

Minä tein abortin, koska pelkäsin ottaa vastuuta lapsesta. Olin tuolloin vähän päälle 20-vuotias päihdeongelmainen. Nyt olen 34v. ja uskon edelleen olevani kyvytön huolehtimaan yhdestäkään lapsesta. Ajattelen, että tavallaan abortin tehdessäni olen murhannut alkavan elämän. Silti uskon tehneeni eettisesti oikean valinnan, eräänlaisen ”ennakkoeutanasian”. Mielestäni elämän kunnioittamiseen kuuluu sen hyvä kohtelu, ja mikäli en kykene siihen, ei minun kannata edes yrittää ottaa hommaa vastuulleni.

Olisihan siitä lapsesta joku muu voinut huolehtia. Adoptoidut lapset ovat hyvin rakastettuja ja toivottuja.

sinun on pakko olla trolli. Ei kukaan voi olla noin tyhmä.

Antaisitko sinä lapsesi pois?

Montako lasta olet adoptoinut?

Melko kylmältä vaikutat, lapsia vaan synnytelläkin että niitä annettaisiin pois, ihan kuin se ois helppoa kuin heinän teko luopua omasta lapsesta, saati ettei tässä maailmassa jo olisi tarpeeksi kurjia ihmiskohtaloita ja lapsia ilman äitiä.

Eri

Elämä adoptoituna rakastettuna lapsena on parempi vaihtoehto kuin kuolema. Äiti pärjää kyllä.

Suomessa tehdään nykyään n. 10 000 aborttia vuosi. HUomionarvoista on se, että 60-70-luvuilla luku oli 20-30 000 vuosi, eli lasku on ollut merkittävää. Tähän on vaikuttanut nimenomaan ehkäisyn helppo saatavuus, seksivalistus ja turvallinen abortti. 

Jos nyt abortti kiellettäisiin, niin ihanko oikeasti joku kuvittelee että täällä löytyisi joka vuosi 10 000 adoptioperhettä näille ei-toivotuille lapsille?

Vielä selkeämpi tosiasia tietysti on se, että eihän nuo vauvat syntyisi, vaan se abortti tehtäisiin joka tapauksessa tavalla tai toisella. 

Miten abortinvastustajilla on niin vaikeaa ajatella pienimmän pahan periaatteella? Turvallinen abortti tekee tästä maailmasta paremman paikan kaikille. Ne sikiöt joita ei haluta eivät synny hyvään elämään. Ne abortoidaan huonosti ja pidemmillä viikoilla, joka on varmasti huonompi vaihtoehto kuin sairaala-abortti. Ja ne jotka väkisin synnytetään, joutuvat elämään huonon elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan ymmärtää, miksi engelsmanneja kutsutaan Euroopan ryssiksi.

Tietääkseni venäläiset ovat Euroopan ry*siä.

Venäjä ei ole osa eurooppaa, kuten luulisi jokaisen tietävän. Vain pieni osa siitä lasketaan edes maantieteellisesti osaksi eurooppaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomalaiset on niin rokotevastaisia, ettei ota vauvalle calmette-rokotusta? Siitä tosin voi aiheutua vakavia luuvaurioita, mutta väliäkö hällä?

Onko sillä muuten väliä, saako kemikaalit rokotteena vai suun kautta suspensiona?

NO eikös nimenomaan Calmette-rokotus ole hyvä esimerkki rokoteohjelman toimivuudesta? Sehän lopetettiin, kun todettiin, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Omista lapsista kaksi ehti sen saada, tokan kohdalla harmitti, kun kaksi viikkoa rokotuksen jälkeen tuli ilmoitus että se lopetetaan.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Lapsi on aina lojaali vanhemmilleen, ja oma koti ja kasvuympäristö on aina se paras ja "oikeanlainen". Sitä puolustetaan hyvin usein vielä aikuisenakin.

Itse aloin tajuta oikeastaan jo aika varhain, murrosiässä, mutta en uskaltanut enkä voinut päästää asiaa tietoisuuteen koska se olisi ollut liian vaarallista. Olisin pudonnut tyhjän päälle. 

Oikeastaan työstin tietoa vuosia, ja vasta kolmekymppisenä eräs tapahtuma sai padon murtumaan. Se oli rankka kokemus, kaikki kaatui. Muistan kun otin koiran mukaan ja lähdin lenkille. Menimme lujaa vauhtia ja itkin ääneen. Onneksi olimme silloin saaressa missä ei ollut muista ihmisiä joten sain purkaa tuskaa rauhassa. Tästä alkoi vuosien tuskallinen prosessi jost nyt olen päässyt jokseenkin selville vesille.

Tällaiset traumat ja asiat näkyvät varsin selvästi mielenterveyspalvelujen suuressa tarpeessa sekä rikostilastoissa. Tiedostamattomat ja hoitamattomat traumat.

NO ei ole näin. Lapsi ei ole aina lojaali vanhemmilleen, minä en ollut. Minä olisin jo lapsena ollut valmis vaihtamaan vanhempani tosta vaan vaikka naapurin vanhempiin, ja olisin monella tapaa vieläkin.

Kyllä mä tiedostin jo hyvin varhain, että en pidä vanhemmistani, he ovat omituisia, mielivaltaisia, usein tunnekylmiä, aina etäisiä. Ja sellaista kohtalaista kuritusväkivaltaa suurempia "varsinaisia" ongelmia meillä ei edes ollut.

Tiedostan aikuisena, että mulla oli ihan tarpeeksi hyvät vanhemmat, että en tämän kummoisemmaksi kasvanut, ja olen pystynyt itseäni paljon aikuisena korjaamaan.

Mutta joo, ei lapset todellakaan aina rakasta vanhempiaan, pidä kasvuympäristöään hyvänä ja ole lojaali. Keskusteluista tiedän että en ole asiassa ainoa.