Käytännöllinen humanistihippi

On se järki-ihmisellekin raskasta olla tekemisissä tunneihmisen kanssa. Kun haluaisi vaan saada asiat sovittua nopeasti ja tehokkaasti ja toinen vain tunteilee kaiken aikaa. Juuri tämän takia mä olen eronnut. Ex-mieheni pisti aina tunteensa joka soppaan ja jälki oli sen mukaista. Minä sitten sain niitä ylilyöntejä korjailla. En jaksa enää yhtään tunnemiestä, joka puhuu/huutaa/mylvii tuntitolkulla tunteistaan. Saahan niitä tunteita olla, mutta voisiko sitä joskus vain keskittyä asioihin ja jättää tunteet tunteiksi?