Käytännöllinen humanistihippi

Lisään listaan myös täydellisen kyvyttömyyden arvioida välimatkoja ja niihin kuluvaa aikaa. Mieshenkilö asui 1,5 kilometrin päässä rautatieasemasta. Kun myöhästyi raitiovaunusta, tilasi taksin, vaikka sen matkan olisi siis voinut juosta, ja uusi raitiovaunu olisi tullut 5 minuutin päästä.

Roadwalker kirjoitti:

Edelliseen ketjuun pädit olevasi järki-ihminen, joka toitotti sitä, kuinka rankkaa kaltaisellasi tehokkaan järjestelmällisellä järki-ihmisellä on tunteellisen ihmisen kanssa ja että sen takia erosit miehestäsi.

Jaahas. Siitä keskustelusta lienee aikaa, mutta eipä mulla kovin usein ole ollutkaan vapaa-aikaa. Joo, se on totta, että arjessa ja monissa muissa asioissa keskityn enemmän järkeen ja faktoihin kuin tunteisiin. Mielestäni kaikkia asioita ei voi oikeuttaa pelkästään tunteilla. Siksi suhtaudunkin omiin tunteisiini kriittisesti. Toivoisin, ettei niitä olisi.

Vierailija: Ihastuin nopeisiin askeliin, tehokkaaseen olemukseen, pehmeään ääneen ja fiksuun ja asialliseen puhetapaan. Ulkoisesti tämä ihminen ei ole kovinkaan samanlainen kuin aiemmat ihastuksen kohteeni ja voi olla, ettei hänellä ja minulla ole vapaa-ajalla kovin paljoa yhteisiä kiinnostukseen kohteita. Mutta fiksulta se vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, avokonttorit on sexyjä paikkoja!! :D

Haha! Ei siellä niin avointa ole! ;)

Mut tää tilanne on kamala. Olen yh ja parisuhdeasiat lähinnä ahdistaa. Sitten jos tää työkaveri tulee kovin lähelle tervehtimään, niin mua alkaa aina nolottaa ja hämmentää. Tavallaan on siis sellainen fiilis, että voisi olla sellaista pientä kemian vastakaikua, tai sitten tää on vain mun toiveajatteluani.

Rauhoittumistauko on eri asia kuin mykkäkoulu. Se, että tarvitsee tunnin tai pari rauhoittumisaikaa silloin, kun tunteet käy kuumana on ihan ok. Mutsini aloitti aina mykkäkoulun faijalle, kun faija ei suostunut johonkin mutsin haluamaan juttuun. Mykkäkoulu loppui, kun faija taipui.

Mun veljeni voi pitää monien kuukausien mykkäkoulua, ja sitten palaa yht'äkkiä normaaliksi ja puhuu niitä näitä. En jaksa. Kysyin joulukuussa, että mikä on vialla, kun on poistanut mut facebookista. Ei ole kertonut. Ilmoitin sitten, että kerta feidaa lapseni jouluna ja nimipäivänä, saa myös pitää mykkäkoulunsa itsellään. Jos ei suostu puhumaan ja olemaan reilu, niin ei muakaan kiinnosta. En jaksa nöyristellä äitini ja veljeni mykkäkoulujen edessä ja funtsia milloin niille sopii olla mukana mun ja lapseni elämässä.

Siis onhan järki-ihmiselläkin tunteet. Mä olen itkenyt paljonkin ja olisin enemmänkin, jos olisi joku tukenut ja ymmärtänyt. Mutta verrattuna moniin tuntemiini ihmisiin olen järkevä. Toimin ensisijaisesti seurauksia ajatellen, en hetken mielijohteesta tai -hyvästä. Toisten tunnekuohut, laiskoiksi rupeamiset ja piittaamattomuus asioiden hoidossa on mielestäni karmaisevaa ja rasittavaa todistettavaa. Usein tekisi mieli sanoa, kasvakaa aikuisiksi, mutta eipä tule sanottua.