Käytäjä666
Seuratut keskustelut
Milloin katkaista välit vanhempaan?
Koen että äitini on pilannut suuren osan elämääni alkoholinkäytöllään. Olen nyt monta vuotta ajatellut syvemmin asiaa, välillä realistisesti sairautena asiaa itselleni puolustellen ja välillä taas tunteilla höystettynä voimakkaasti reagoiden. Nyt lähiaikoina ihan pelkkä kyseisen henkilön ajattelu tuo minulle henkisesti ja fyysisesti saman tien pahan olon. Olen aiemmin yrittänyt puhdistaa ajatuksia pyhän äidin hahmon koroketta kiillottaen, mutta nyt olenkin alkanut miettimään olisiko aika kitkeä koko tyyppi elämästäni. Olen vihainen, surullinen ja pettynyt, enkä tietenkään saa välejä katkaisemalla menetettyä aikaani takaisin. Tällä hetkellä tuntuu, että saisin parhaiten korvattua kärsimystä itselleni "kostamalla" äidilleni välien katkaisulla, jotta hänkin saisi osakseen kokea tuskaa tästä. Tiedän, että viimeistään silloin hän tajuaisi olleensa täysin pohjamutaa vanhempana ja esimerkkinä minulle. On hän toki myös oman elämänsä ryyppäämällä pilannut, ja siitä varmasti seurauksensa kärsinyt...
Ajattelen myös paljon asiaa siltä kantilta, että elän vain kerran eikä äitini varmaa enää montaakaan vuotta, mutta sitä suuremmalla syyllä haluaisin nyt että hän joutuisi vastuuseen teoistaan. Hän ei koskaan ole pyytänyt minulta anteeksi koko elämäni läpi jatkunutta käytöstään, ja itse olen aina käyttäytynyt (jopa koko lapsuuteni ja teini-ikäni) kypsästi ja häntä säälien ja suojellen. En haluaisi olla katkeroitunut asiasta loppuelämääni, mutta en tiedä mitä tehdä. Pakko kai ainakin päästä puhumaan jollekin ammatilaiselle asiasta...
Onko kellään vastavanlaisia kokemuksia, tai muuten tulehtuneita suhteita omiin vanhempiin? Tai ihan keittiöpsykologisia neuvoja tai jotain... kannustavia lauseita?
Miksi jotkut ihmiset eivät ole tekemisissä vanhempiensa kanssa?
Jos siis ei ole lapsuudessa/nuoruudessa ollut mitään silmitöntä väkivaltaa tai päihdeongelmaa. Mitä muita syitä on? Kokemuksia?
96Kommentit
Uih, tuleeks Sepi-Sepanderi takas! Ihanaa!
mussukka_ kirjoitti:
Tarina, jonka olen ehkä täälläkin jossain jakanut.
Entisessä duunissa kävi eräskin hiljainen, ujompi palomies viikottain juomassa oluen. Hänellä oli silmää eräälle duunikaverille.
Puoli vuotta se ujo mies istui ja luki lehden ja joi oluensa. Sitten tämä tarjoilija neitonen kysäs, että mitä sä haluat? Hän punastui ja osotti sormella kys tarjoilijaa. Nainen ehdotti treffejä.
Siitä se tarina sitten lähti. Seurustelivat, asuvat ja kauniit häät vietettiin viime kesänä. Mä en ole koskaan nähnyt, niin ujoa ihmistä kuin tuo mies on ja mimmi sellainen suurisuinen ihminen, räväkkä. Ihana pari, niillä vaan toimii kaikki.
Ihana love stoory, vois joku alkaa osottelee meikäläistäki
Perseet olalle ja tanssikengät jalkaan!
Mä olin aikoinaan vihanen isälleni kun juo just joku 3-5 tölkkiä päivässä. Sillon mun oma juominen oli (teininä) vain humalahakuista. Nyt kun kalja maistuukin hyvältä ja sitä voikin juoda oikeasti huvikseen, ymmärrän hyvin. Itse vannon veden nimeen janojuomana, mutta jos pitäisi limua/mehua tai bisseä juoda niin valitsisin jälkimmäisen.
En voisi kuvitella samaan tilanteeseen itseäni vihastumaan, ehkä jos ei tarjoaisi mullekin olusiaan. :D
Outoa joo tämmösen näkökulmasta joka ei samoja valintoja tee. Väärin ei, kaikki kukat kukkikoot.