Katrius

Piti ihan piipahtaa kertomaan kuulumisia, vaikka olettekin näemmä "menneet piiloon".



Edelleen hengailen tuolla kesäkuisten odottajissa. Tänään pyörähti käyntiin 14. raskausviikko. Vauva, jonka olen nähnyt ensimmäisen kerran munasoluna gynen ultrassa, on voinut sekä varhais- että niskapoimu-ultrassa oivasti. La tarkentui noissa juhannuspäivälle, eli 25.6.2011. Raskaus on ollut tähän asti helppo, olen välttynyt oksentamiselta, vain satunnaisia kuvotuksia. Alussa kärsin aikamoisista ilmavaivoista, olisiko johtunut taaksepäin kallistuneesta kohdusta (joka on käsittääkseni edelleen taaksepäin)... Linea negra tupsahti esiin jo joskus rv 9 ja vahvistuu pikkuhiljaa koko ajan, mutta navan yli se ei ole vielä mennyt. Itselläni on alusta asti ollut aavistus, että odotan poikavauvaa. Palelen edelleen ja ramppaan öisin vessassa (iltaisin janottaa). Muuten voinnissa ei moittimista, ja töistäkään ei ole tarvinnut olla pois päivääkään.



Molempien vanhemmat sekä iso liuta sukulaisia ja ystäviä tietää raskaudesta, ja kaikki on tietysti olleet kovin iloisia meidän puolesta. Mulla on työ sellainen, että sitä ei voi mahan kanssa tehdä, mutta toistaiseksi maha ei ole kyllä kasvanutkaan (johtuisiko valmiiksi mahan päällä kuorrutteena olevista läskeistä), eli toistaiseksi tässä vielä duunia paiskotaan ja sitten kun maha tupsahtaa esiin, pitänee jäädä sairaslomalle. Erityisäitiysrahaa tuskin saan, meidän alalla sitä on aika hintsusti myönnelty.



Neuvolassa ei ikääni ole kauhisteltu (enemmänkin ammattia), enkä ole myöskään kokenut itseäni näin kolmekymppisenä mitenkään yli-ikäseksi ensisynnyttäjäksi muutenkaan. Siispä isot tsempit kaikille väkääjille ja tervetuloa perässä tuonne odottajiin!



Hyvää joulunaikaa ja oikein onnekasta tulevaa vuotta!



Sydämellä,

Cassandra 13+0

Ensinnäkin, kiitos ihanan rehellisestä vuodatuksesta :-D



Sellainen tuli mieleeni, että raskauden ja lääkitystesi suhteen sinun kannattaisi ehkä olla yhteydessä niihin lääkäreihin, jotka hoitavat perussairauttasi. He ainakin voivat ohjata sinut pikaisesti eteenpäin, esim. äitiyspolille. Tavallisella terkkarin tädillä harvoin on antaa mitään "erityisohjeita", Vaikka ainakin heidän pitäisi sitten osata ohjata odottaja eteenpäin.



Itse olen kokenut vähän samalla lailla, että uusimman tiedon saa netistä. Mulla on aika vanha terkkari, joka jakaa jotain 90-luvulta peräisin olevia monisteita. Esim. raskauspahoinvoinnista sillä oli jotain muilta äideiltä saatuja vinkkejä, mistä oli sitten vedetty yli niitä ruoka-aineita (esim. inkivääri), mitä nykytiedon mukaan ei suositella raskauden aikana ollenkaan...



Toinen, mitä olisin odottanut enemmän, on omien kuulumisieni ja tuntemusteni käsittely. Raskaus on mennyt tähän asti ihan hyvin ja en koe jääneeni vaille mitään olennaista tietoa (vaikka suuren osan olenkin itse hankkinut), mutta silti terkkari ei ole kertaakaan kysynyt, mitä MINULLE kuuluu, tai mitä ajatuksia raskaus herättää minussa tai lapsen tulevassa isässä. Minusta olisi ihan fiksua joka neuvolakäynnillä käsitellä myös noita asioita. Kai se olettaa, että kun on parisuhde ja elämäntilanne kunnossa, niin sitten noihin asioihin ei tarvi niin kiinnittää huomiota. Riittää kun katsotaan pissa, hemoglobiini ja muut mittaukset.





Tuo sinun neuvolantätisi kehotus googlettaa tai kysyä apteekista on kyllä ala-arvoinen. Ei ihmisen tarvitse olla joka asiassa oman sairautensa asiantuntija. Vähintä, mitä hän olisi voinut tehdä, olisi ottaa yhteyttä neuvolalääkäriin ja varta tarvittaessa sinulle vaikka lääkäriaika heti alkuun. Tai neuvolalääkäri olisi voinut tehdä lähetteen erikoispolille, jossa tunnetaan sairautesi.



Toivottavasti nyt kuitenkin odotus muuttuu myös iloiseksi ja jännittäväksi asiaksi, eikä pelkästään vaikeaksi ja työlääksi taistelutantereeksi. Vaadi päästä (erikois)lääkärille, ja anna neuvolaan palautetta. Äläkä ota paineita meistä, jotka olemme opiskelleet termit ja vaikutamme oppineilta. Kaikilla on monen monta asiaa, jotka askarruttavat mieltä. Ensimmäisen lapsen odotus on kokonaisuudessaan pelkästään uutta ja pelottavaa, ennenkokematonta.



Onnea raskaudesta ja voimia!

Itsellä ei ole kokemusta noista kohonneista riskeistä, mutta olen kuullut aika monen ihmisen suusta, että herkästi tulee vääriä hälytyksiä noissa veriseuloissa. Saitko kutsun siis veriseulan perusteella, vaiko veriseulan ja niskapoimun yhteenlasketun riskin perusteella? Veriseulan tuloksethan suhteutetaan niskaturvotukseen, ja lasketaan sitten siitä se riski.



Voisitko soittaa vaikka neuvolaan ja kysellä lisätietoja? Tai tuliko kirjeen mukana mitään puhelinnumeroa, mistä voisi kysellä? Kaipaamaasi faktatietoa varmaan olisi saatavilla noista.



Onnea matkaan ja voimahalaus!

Uskomatonta kyllä, meillä tosiaan pääsee halutessaan Terveystalolle 3D/4D-ultraan. Olisi päässyt jo np-ultraankin, jos olisi ottanut ne alkuraskauden veriseulat. Niitten tulokset olisi menty sitten kuulemaan Terveystalolle, ts. ne verikokeitten tuloksethan suhteutetaan niskaturvotukseen. Minä en kuitenkaan halunnut noita veriseuloja, joten olin äitipolilla ihan perinteisessä ultrassa.





Mites tuo sokerirasitus, toisilla se on jo ajankohtainen mutta mulle ei ole neuvolassa puhuttu siitä vielä mitään, vaikka olin ennen raskauttakin ylipainoinen? Nykyään sinne taitaa joutua melkein kaikki odottajat, minä taitaisin ylipainosta huolimatta joutua jo ikänikin puolesta.



MUOKS: Google on ystävä... ikäni perusteella en sentään vielä sokerirasitukseen joudu, mutta täällä on hyvin tietoa tuosta sokerirasituksesta: http://demo.seco.tkk.fi/tervesuomi/item/nn:317

Np-ultra siis käyty, ja kaikki oli hyvin :-) Nähtiin virtsarakko ja mahalaukku, niskaturvotusta oli 1 mm ja herättelyn jälkeen vauva viuhtoi käsiä ja painautui vasten kohdun seinää hyvin loukkaantuneen oloisena (isäänsä tullut, kas kun ei vetänyt vielä peittoa päänsä yli...)



Mittojen puolesta viikkoja on edelleen kaksi päivää enemmän kuin menkoista laskien, eli veikkaukseni siitä, koska vauva on saanut alkunsa, ei pitänytkään paikkaansa. La on siis 25.6. eli se, mitä varhaisultrassa jo tuli, uskottava se on. Nyt siis 11+5.



Mieskin oli mukana ultrassa, ja sen lisäksi yksi lääkäri opettelemassa. Ultrannut gyne sanoi niskaturvotuksen, ja minä totesin vaan, että sehän on siis ihan ok, jonka hän vahvisti. Mieheltä meni ilmeisesti tämä ohi, koska hän kysyi sitten minulta jälkeenpäin, että olihan sen 1 mm ihan normaali tulos. Olisi kuulemma halunnut pitää minua kädestä, mutta ei ylettänyt kun gyne sanoi niin tarkasti, missä isän pitää seistä :-D



Seuraava neuvola on 4.1. eli siihen asti ollaan sitten "omillaan". Rakenneultraan menen Terveystalolle 3D:hen kun kerran kunta maksaa ;-)



Tänään on aikamoinen onnenpäivä, noitten ihanien ultranäkymien lisäksi mies sai tietää, että pääsi hakemaansa työpaikkaan. Meillä taitaa olla tiedossa siis autokaupoille meno viikonloppuna...



Ihanaa viikonloppua kaikille odottajille!