Katinka G

Hei, Kuulostaa hieman omalta tilanteeltani. Tai no - ei sinne päinkään toisaalta. Minulla on sellainen tilanne, että lapsen isä kyllä haluaa lapsen, mutta emme ehtineet tuntea kauaa ennen raskautumista ja nyt minusta tuntuu, että en haluaisi olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Minun pitää (HALUAN) kasvattaa lapsi, joten en pysty huolehtimaan miehestä, joka ei ole kasvanut aikuiseksi. Hirveä määrä moraalikysymyksiä. Mikä oikeus on lapsella isään? Isällä lapseen? Kuinka tärkeää on, että lapsella on yksi hyvinvoiva vanhempi? Kuka voi tietää mikä on lopulta oikein ja hyväksi lapselle? Kuka sanoa sen, mitä lapsi haluaisi, jos kykenisi tekemään päätöksiä? Samaan aikaan joudun käsittelemään sen surun, että odotan lasta yksin sekä sen, että en saanutkaan omaa perhettä (perinteistä kahdella vanhemmalla ja lapsilla). Oma perhe toki on äidin ja tyttärenkin perhe (lapsi on tyttö). Sen puolen minulla oli samanlainen tilanne, että minullakin on ikää ja pelkäsin, että tämä olisi ainut mahdollisuuteni. Olin toki jo etukäteen miettinyt adobtiota ja keinohedelmöitystä, koska olin yksin ja ymmärsin ajan jossain vaiheessa tulevan vastaan.  Lapsi oli vahinko, mutta olen hänestä valtavan onnellinen. Aborttia en edes miettinyt. Sitä en kiellä etteikö tähän liittyisi raskaitakin ajatuksia ja tunteita. Välillä on jopa ihan suoranaista pelkoa siitä, että miten pärjään. Toisaalta olen jutellut paljon ystävieni kanssa ja he kertoivat, että hekin ovat joutuneet käymään monenlaisia tunteita raskausaikanaan, vaikka parisuhteessa ovatkin. Yritän käsitellä ja surra nämä hankalat ajatukset ja tunteet mahdollisimman hyvin nyt raskausaikana, jotta saan lapsen synnyttyä keskittyä häneen. Raskaushormonit ja välillä suhteettoman tuntuiset tunteet eivät tosin helpota tilannetta. Minä pitäisin lapsen, mutta sinun puolestasi en valitettavasti voi sanoa mitään. Tai voin, mutta itse sinun on kuitenkin päätös tehtävä ja sen kanssa elettävä. Uskon kyllä, että lapsen kanssa pärjäisit hienosti. Ja harvemmin kai lasten tekoa kadutaan. Toisaalta, vaikka kuinka elämää suunnittelee, niin silloinkin voi mennä jokin asia ihan odottamattomalla tavalla. Tsemppiä ihan hirmusti <3.

Hiphei, minäkin ilmoittaudun tähän ryhmään. Viime lauantaina tein testin, joka näytti plussaa. Vaikea sanoa oliko haalea vai selkeä, kun ei ole vertailukohtaa. LA on laskurin mukaan 26.9. Huomasin, että monet on testanneet moneen kertaan ja pohdin, että pitäisikö minunkin hakea apteekista vielä toinen testi. Uskallanko :-o.

Minulla on ikää jo 40 vuotta ja ensimmäistä odotan.

Laitoin pyynnön tuohon ryhmään.