Kanelipulla

Mureke, onnea valtavasti pienestä nyytistä! ❤️

Onpa Villahuivi harmillista kuulla, ettei raskaudesta nauttiminen ole ollut mahdollista. Ihmiskehot on kyllä niin erilaisia, jotkut joutuvat kärsimään koko 9kk ja toiset hehkuvat koko tuon ajan.

En malta odottaa, että saan pienen käärön syliini! Alle viikko laskettuun aikaan. Olen ollut onnekas, raskauden puoleen väliin asti oksentelin mutta vointi on siitäkin huolimatta ollut hyvä koko raskauden ajan. Ja olen saanut kokea sen kuuluisan hehkun mikä kropastani huokuu koko ajan enemmän ja enemmän. Jollain tapaa ikävä tulee varmasti tätä raskaana olemista, vaikka haluankin kovasti jo mahasta eroon. Kohta ❤️

Täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena. Harjoitussupistelut on pikkuhiljaa muuttuneet kipeiksi mutta niitä tulee hyvin epäsäännöllisesti eikä vielä enteile synnytystä. Jännittää ja ei millään malttaisi odottaa että saadaan tavata meidän pieni ❤️

Mureke, joko tapahtuu?

Mureke, miten teillä menee?

Kiva kuulla Villahuivi että tulehdus on ilmeisesti helpottanut ja vointi parantunut!

Rv37+, vauva on täysiaikainen ja saa tulla milloin vain. Hurjaa! Vauva on laskeutunut ja ilmeisesti kiinnittynytkin mutta tuohan ei vielä kerro mitään. Vointi on edelleen ok siitäkin huolimatta että, unet ovat menneet ja alaselkä vihoittelee. Paine alavatsalla on pahentunut, ilmeisesti pää painaa jo kovasti. Edelleen on sairaalakassi pakkaamatta ja vaatteet vauvalle katsomatta.

Mulla on ollut todella maltillista painonnousu varsinkin loppuraskaudesta. Viimeiseen kahteen kuukauteen paino ei ole noussut kuin 2kg ja yhteensä 9kg kokonaisuudessaan. Olen normaali painoinen lähtökohtaisesti. Vauva kuitenkin kasvaa keskikäyrällä ultran mukaan. Ihanaa kun ei ole tullut mitään 20kg painolastia.

Pelot tietyllä tasolla on täysin luonnollinen asia raskaudessa. Rakenneultraa itsekin jännitti sen vuoksi, että jos sieltä jotain hälyyttävää ilmenee. Ja kun ei mitään löytynyt, niin nyt jännittää kuinka synnytys menee, selviääkö vauva siitä ilman komplikaatioita ja onko vauva terve. Mutta se, mitä omat kaksi keskenmenoa on minulla opettanut on, ettei itse asioihin voi vaikuttaa. Vaikka kuinka pelkää tai on pelkäämättä, mitä vain voi tapahtua. Ja vaikka tapahtuisikin, niin itse niihin hyvin vähän voi vaikuttaa jos on raskauden ajan elänyt vauvan parasta ajatellen (eri asia jos omalla toiminnallaan vahingoittaa jo raskausaikana sikiötä esim. alkoholin käytöllä). Ehdottomasti kaikki joilla normaali jännitys on enemmänkin pelkoa, jutelkaa asiasta neuvolassa tai jonkun muun kanssa. Pelko ei kuulu raskauteen eikä pidemmän päälle tee psyykeelle hyvää raskauden jälkeistä elämää ajatellen. Ne pelot vain muuttavat sitten muotoa jos niitä ei käsittele.

Täällä rv 35 vaihtuu jo rv 36. Hullua. Vauva pötköttelee jo pää alaspäin ja liikkeet on muuttuneet napakoista potkuista enemmän möyrimiseksi ja hitaiksi mahaa venyttäviksi liikkeiksi. Erotan pyllyn ja selän mutta en sitä tuleeko mahan läpi kantapää vai polvi. Harjoitussupistukset on pikkuhiljaa muuttuneet alaselkää vihloviksi ja selkeästi jotenkin tuntuu että kroppa alkaa enemmän ja enemmän valmistautumaan tulevaan. Kuitenkin tuntuu vielä siltä että menee monen monta viikkoa ennen kuin tämä täältä pihalle tulee. Sairaalakassia en ole vielä pakannut, mutta ehkä lähiviikkojen aikana teen sen.

Kuinkas villahuivilla menee?

Huh, tsemppiä teille joilla laskettuaika alkaa olla käsillä!

Aika menee nopeasti, kohta alkaa rv 33! Hullua, kun vastahan mä tein raskaustestin. Vointi on edelleen hyvä, töissä jaksan edelleenkin olla. Paineentunne alakerrassa on lisääntynyt viimeisten muutaman päivän aikana. Epäilen että vauva on kääntynyt pää alaspäin. Koko alakerta on myös turvonnut samaan aikaan, tai lähinnä ulkosynnyttimet. Onko muilla käynyt noin?