Kakkahattutäti

Vierailija kirjoitti:

Toinen juttu, olin 27v ja juuri avioitunut. Satun olemaan vela, tiesin sen jo silloin. Hain työpaikkaa. Alallani on tällä paikkakunnalla tooooodella paljon hakijoita joten ilman suhteita tms on vaikea erottua, lisäksi en ole kovinkaan supliikkityttöjä. Kysyttiin sitten näitä vahvuuksia. Ajattelin etten mitään menetäkään, jos polkaisen siihen erääksi vahvuudekseni ettei suunnitelmiini kuulu lasten hankinta. Haastattelija yllättyi ensin suorapuheisuudestani mutta myhäili hetken, ja lupasi soitella myöhemmin. Olin varma että nyt kosahti paskaan, mutta ei -  sain paikan, jossa viihdyinkin useamman vuoden. Haastattelija oli keski-ikäinen mies. Ja pidin sanani, lapsia en ole tehnyt :)

Voi olla jonkun mielestä törkeäkin heitto mutta näin minä olen kerran tehnyt.

Mun mielestä tuo on ihan ok asia tuoda esille. Ja varmasti nähdään vahvuutena. En minä ainakaan palkkaisi ihmistä (siis jos olisin sellaisessa asemassa), joka ensimmäisenä lyö tiskiin sen, että on pari pientä mukulaa kotona. Lisää voi tulla ja sairaspoissaoloja ainakin

Ikävää, mutta näin se vaan menee. Lapsettomuus on työnantajan näkökulmasta aina etu.

Nuo lasten ruokailut ovat vähän eri juttu.

Itselläni on se nyrkkisääntö, että kun teen isolle vierasporukalle ruokaa, se on hyvää, ja sitä on riittävästi.

Se taas, jos kaikelle allerginen Pirkko-Eemeli tarvitsee gluteenitonta proteiiniliuosta suoraan suoneen klo 07:00, ei ole mun ongelma.

Vanhemmat ovat ensisijaisesti vastuussa lastensa pöperöistä. Ei ole isäntäväen velvollisuus hankkia mitään soseita tai maidonvastikkeita kenellekään. 

Vierailija kirjoitti:

Puoliso A:lla oli 30 euroa käytettävissä 5 henkisen perheen viikonloppuun. Puoliso B osti 500 eurolla harrastusvälineitä, tilasiperjatai- pizzan itselleen ja lähti lauantaina harrastamaan.

Vääristelet nyt tahallaan asioita. 

Ensinnäkin lapsiin /kotiin käytetty aika ja raha on kaksi eri asiaa. Vaikka kumpikin puoliso tienaisi yhtä hyvin, ei ole oikein, että toinen häippäsee koko viikonlopuksi, ja jättää toisen selviytymään yksin lasten kanssa.

Yhteiset kulut, eli lasten menot ja asuminen on maksettu puoliksi. Jos se paremmin tienaava lisäksi haluaa ostaa ihan vaan itselleen niitä harrastuskamoja, niin siitä vaan. Se ei ole perheeltä pois millään tavalla, kun peruskulut eli asuminen ja ruoka on maksettu puoliksi.

Jos jommallekummalle jää ylijäämää, niin tottakai niillä rahoilla saa jokainen tehdä ihan mitä itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos molemmat ovat sitä mieltä, että maksalaatikko ja kotisohva on kiva ja puolet siitä katetaan näppärästi sen KÖYHEMMÄN MIEHEN (tässä esimerkissä vaihteeksi näin päin ihan virkistyksen vuoksi) niin 50/50 malli on ihan sopiva. Mutta kai sitä miestä voisi alkaa kyrsiä, jos nainen innostuisikin muutaman vuoden jälkeen kalliista harrastuksista ja matkoista ja hommaa niitä varten uuden ystäväpiirin, koska miehellä ei ole varaa. Onhan siinä äkkiä eron paikka. 

No mutta höh, miksi sä oletat että se olisi heti eron paikka? Kyllähän ihmisillä on muutenkin parisuhteissa ihan eri kaveripiirejä ja harrastuksia. Miksi se olisi ongelma, että toinen harrastaa jotain kalliimpaa, ja toinen sitten halvemmin?

Mä en näe, miksi ihmiset automaattisesti kuvittelisivat niin, että parisuhde "oikeuttaa" johonkin tiettyyn elintasoon. En minä ainakaan sellaista kuvittele. 

On ihan normaalia, että ihmiset ovat muutenkin kiinnostuneita eri asioista elämässä. Joku viihtyy kotisohvalla kirjoja lukemassa (minä) ja joku sitten haluaa tehdä vähintään yhden maailmanympäripurjehduksen joka vuosi. Kukin tehköön, miten itse haluaa ja mihin on varaa. 

On vähän himmeät tähdet kieltämättä.

Eikös Ilja ole sitäpaitsi vielä lusimassa?