Kakkahattutäti

Koskeeko se elatusvelvollisuus myös sitä persaukista puolisoa? Mites, jos hän hummaakin omat pennosensa tupakkiin ja rakennekynsiin? Ja perheen laskut jää sen hyvin asiansa hoitaneen käsiin.

Voiko asiaan silloinkin hakea oikaisua käräjiltä?

Vierailija kirjoitti:

Sijoitusasunnon hankinta on sellainen asia, joka kannattaa sopia yhdessä puolison kanssa. Mutta perheeltä säästämisellä tarkoitan näitä lomamatkoja yksin tai vastaavia. Raha palaa kankkulan kaivoon ja perhe ei niitä näe. 

Miksi minun pitäisi sopia kenenkään kanssa, mihin rahani sijoitan? Keskustelen asiasta korkeintaan pankin sijoitusneuvojan kanssa.

Ja omilla rahoillani saanen matkustaa ihan mielin määrin? En todellakaan kustantaisi mitään etelänmatkoja kotona persaus homeessa makaavalle miehelle.

Rahoja näkee sitten kun on ansainnut ne. Minun rahoja ei kenenkään muun tarvitse hirveästi katsella. Tai no, katsella saa, mutta koskea ei :)

Lapset perivät sitten aikanaan, ja niinhän sen kuuluu mennäkin. Miksi puolison pitäisi päästä minun kukkarolle? En vaan tajua.

Vierailija kirjoitti:

Minä pitäisin outon omalta perheeltä säästämistä, jos joku perheenjäsen käyttäisi rahaa vain itseensä, omiin hauskuutuksiin ja omiin lomiin. Asiaa voisi verrata vaikkapa alkoholistipuolisoon, rahaa palaa, mutta perhe ei niitä näe. 

Miten niin ”perheeltä säästämistä”?

Oletko tullut ajatelleeksi, että niitä rahoja säästetään nimenomaan esim. lasten tuleviin asuntoihin, tai pahan päivän varalle?

Sitten kun kakki osuu tuulettimeen ja rahaa tarvitaan, kumpi on sankari? Sekö joka halusi syödä sisäfilettä ja matkustella, vai se, joka ”säästi perheeltä”?

Niinpä.

Se on totta, että parisuhteessa oleminen ei välttämättä ole yhtään halvempaa, kuin yksin asuessa. Yksin ollessa hankkii vain ne asiat, joita oikeasti haluaa. Ja yksin pärjää usein todella vähällä. Parisuhteessa taas joutuu maksamaan puolet sellaisestakin, mitä ei itse oikeastaan halua.

Itse en esim. halua omakotitaloa, autoa, venettä enkä kesämökkiä. Vaikka varaa minun tulotasolla niihin periaattessa olisi kyllä. En vaan halua tuhlata tuollaisiin juttuihin. 

Yksin asuminen on taloudellisesti järkevintä, vaikka usein päinvastaista väitetään. Itse asun kerrostalossa, käytän julkista liikennettä, en matkusta kalliisti, en shoppaile, en juurikaan syö ulkona. Ja rahaa jää säästöön todella kivasti. 

Vierailija kirjoitti:

Toinen juttu, olin 27v ja juuri avioitunut. Satun olemaan vela, tiesin sen jo silloin. Hain työpaikkaa. Alallani on tällä paikkakunnalla tooooodella paljon hakijoita joten ilman suhteita tms on vaikea erottua, lisäksi en ole kovinkaan supliikkityttöjä. Kysyttiin sitten näitä vahvuuksia. Ajattelin etten mitään menetäkään, jos polkaisen siihen erääksi vahvuudekseni ettei suunnitelmiini kuulu lasten hankinta. Haastattelija yllättyi ensin suorapuheisuudestani mutta myhäili hetken, ja lupasi soitella myöhemmin. Olin varma että nyt kosahti paskaan, mutta ei -  sain paikan, jossa viihdyinkin useamman vuoden. Haastattelija oli keski-ikäinen mies. Ja pidin sanani, lapsia en ole tehnyt :)

Voi olla jonkun mielestä törkeäkin heitto mutta näin minä olen kerran tehnyt.

Mun mielestä tuo on ihan ok asia tuoda esille. Ja varmasti nähdään vahvuutena. En minä ainakaan palkkaisi ihmistä (siis jos olisin sellaisessa asemassa), joka ensimmäisenä lyö tiskiin sen, että on pari pientä mukulaa kotona. Lisää voi tulla ja sairaspoissaoloja ainakin

Ikävää, mutta näin se vaan menee. Lapsettomuus on työnantajan näkökulmasta aina etu.