Kakkahattutäti

Vierailija kirjoitti:

Jos mies olisi ollut tasapäisesti yhtä paljon kotona niin meidän yhteenlasketut tulomme olisivat 20% nykyisestä... mutta niinhän se menisi tasan ja mies saisi pitää omansa.

Hienosti hoidettu, sitten vaan naurat matkalla pankkiin kun teille tulee ero!

Gimme five! :D

Ja lisäisin vielä tähän, että sen pettäneen puolison tehtävä ei ole toimia petetyn terapeuttina, eikä korjata tämän rikki mennyttä itsetuntoa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä kommenttisi on juuri sitä, mitä aloituksessa tarkoitetaan. Että petetyksi tulemisen tunteista ei saa puhua.

Rohkeaahan se on jäädä ihmisen kanssa, joka on valehdellut ja pettänyt luottamuksen. Paljon uskaliaampaa, kuin jatkaa yksin. Ei se ole mukavuudenhalua, että on valmis joka päivä kohtaamaan ne pettymyksen tunteet ja nousemaan siitä huolimatta! Päinvastoin osoittaa melkoista vahvuutta, jos on valmis selvittelemään kipeät asiat läpi puolison kanssa ja yrittää ymmärtää. Elämässä vaikeinta on yrittää ymmärtää.

jos pettämisestä ei pääse yli, vaan on tarve joka päivä "kohdata pettymyksen tunteet" niin mitä järkeä tuollaisessa suhteessa on?

Jos pettäjän kanssa päättää jäädä yhteen, asia on käsiteltävä ja sitten siirryttävä eteenpäin. Ei sitä pettänyttä osapuolta voi rankaista millään vellomisella ja vollottamisella vuosikausia yhden pettämisen takia.

Ne hankalat tunteet käsitellään terapiassa, ei niitä puolison niskaan voi kaataa. Haiskahtaa kostolta vähän liikaa. 

Itse en jäisi tuollaiseen asetelemaan, ei kuulosta terveeltä. 

Pettäminen voi olla keino repäistä itsensä irti suhteesta, jossa ei enää halua olla. Pettäjä ei halua jatkaa suhdetta, mutta käyttäytyy, ikään kuin haluaisi, sillä hän ei pysty tekemään päätöstä lähtemisestäkään.

Ihan sama ilmiö kuin nämä miehet jotka raivoavat kotona vaimoilleen ja ryyppäävät ja haukkuvat, mutta kun nainen lähtee, raivotaan, miten se kehtasi lähteä ja jättää hyvän miehen. Eli ei kyetä ottamaan vastuuta tilanteesta ja tekemään välttämättömiä päätöksiä, vaikka itsekin voidaan suhteessa huonosti.

Se aikuisempi, vahvempi ja toimintakykyisempi on yleensä sitten se, joka vetää johtopäätökset ja lähtee suhteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä täysin eri mieltä. Vahva ihminen toki käsittelee asian ja puhuu siitä, mutta ei välttämättä tuon kumppanin kanssa. Usein uskottomuuden anteeksi antavat tai sitä edes harkitsevat elävät äärimmäisessä itse petoksessa. Ovat nimenomaan liian pelkureita kohtamaan sen millaisen ihmisen kanssa ovat pariutuneet, ja alkavat selittelemään puolison tekoja itselleenkin.

Kimppaan tätä. Pahimmassa tapauksessa ensin haukutaan se pettävä puoliso lähipiirille, sitten aletaan puolustamaan sitä pettäjää kuin leijonaemo, kun lähipiiri kehtaa kyseenalaistaa, kannattaako suhdetta jatkaa.

Sitten se uhka saadaankin projisoitua muihin ihmisiin. Ja se toinen nainen oli tietysti hirveä syöjätär, kun viattoman miehen näin houkutteli pettämään!

Kyllä itseään arvostava ihminen jättää sortumatta tuollaiseen itselleen valehteluun ja uskaltaa lähteä. Heikkoja mukavuudenhaluinen jää. On liian pelottavaa pärjätä yksin.