Kakkahattutäti

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Jens Kukka nyt miettii. Varmaan kiroaa ne kakarat alimpaan helvettiin.

Hän istui pitkän tuomion syyttömänä ja vankilassa ei ole helpot oltavat niillä, jotka ovat saaneet tuomion näistä rikoksista.

Toivon, että hän saa joka pennin takaisin ja kunnon korvaukset sekä maine puhdistetaan.

Jotenkin toivon, etteivät lapset pääse tästä ihan vähällä.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat niin painavia syitä ettei takaisin voisi ottaa? Harvemmin on mitään niin pahoja syitä eroamiselle, pettämisestäkin pääsee ylitse jos sellaista on tapahtunut. Ja harvassa tuntuu olevan nykyisin miehet ketkä haluavat sitoutua elinikäiseen parisuhteeseen/avioliittoon ja jos sellaisen löytää, kannattaa miettiä asioita toisen, kolmannen ja neljännenkin kerran. On myös normaalia että pitkiin parisuhteisiin tuli taukoja/eroja ja myöhemmin palataan yhteen kun molemmat ovat saaneet pohtia asioita rauhassa mitkä menivät mahdollisesti pieleen tai asioita jotka eivät toimineet ensimmäisellä kerralla niin hyvin. Ei avioliittoon tai parisuhteeseen kouluteta ja koulutus tuleekin kun ollaan toisen kanssa. Jos on niin anteeksi antamaton ettei voi toisen virheitä antaa anteeksi, silloin kannattaa kääntää katse ihan itseensä ja miettiä omia paradigmojaan. Jos mies on ottanut opikseen virheistänsä ja toimii nykyään toisin, miksi kannattaisi hyvää miestä silloin jättää? Jonkun periaatteen takiako että exää ei takaisin oteta?

No vaikka se että tunteita ei ole? Miksi pitäisi ottaa takaisin suhteeseen ihminen, jota kohtaan ei tunne mitään?

Jos isä olisi valmis ottamaan lapsen luokseen, ja lapselle se olisi ok, antaisin lapsen isälle. Toki myös yhteyden äitiin olisi jatkuttava tiiviinä.

Vierailija kirjoitti:

Typerä sudenhäntälakin jäljitelmä 70-luvulla.

Minullakin oli tällainen, itse tykkäsin siitä. Eikö kyseessä ollut supikoiran karvasta tehty hattu? Tulikohan noita Suomeen Neuvostoliitosta YYA-kauppojen yhteydessä, kun aika monella tuntui olevan tällainen.

Itse muistan, että minulla oli joku pakkomielle tunkea aina paidan helmat housunvyötärön alle. Mahdoin olla näky, kun kuhmuraisten toppahousujen kauluksesta oli survottu villaslipoverin helma pullistelevaksi makkararenkaaksi vyötärölle. Hädin tuskin sain housujen vetskarin kiinni. Hämärästi oli tunne, että tämä ei ehkä ihan toimi.

Housujen alla olevat villasukkikset pistelivät ja valuivat alaspäin, joten tätä yhdistelmää piti korjailla koko ajan avaamalla housujen vetskari, kiskomalla sukkiksia ylöspäin ja survomalla aluspaidan ja villaslipoverin helma takaisin housunkauluksen alle. Ei ollut pienen koululaisen elämä helppoa.

Ribbi-puuvillaiset sukkahousut, jotka valuivat koko ajan alaspäin. Pahempi versio vielä näistä olivat villasekoitesukkikset. Eli sama kauheus, mutta pistelevänä.